Tämä lyhyt artikkeli on alunperin julkaistu Kansakunta-lehden numerossa 1 (1995).
Kun Kansallinen radikaalipuolue ja tämä lehti ovat aika ajoin nostaneet esille muukalaisväestön maahanmuuton maallemme muodostaman väestöllisen uhan, niin se tahdotaan parhaassakin tapauksessa helposti nähdä jonkinlaisena ylireagoimisena. Uhka voi kuitenkin konkretisoitu nopeammin kuin arvaammekaan, ellei sen olemassaoloa tunnusteta, ja ellei sitä ryhdytä ajoissa torjumaan. Tässä suhteessa historia tarjoaa meille lukuisia opetuksia, jos vain itse tahdomme ottaa niistä opiksi.
Palestiinassa vallitsi yli 60 vuotta sitten samankaltainen tilanne kuin nykyisin monissa länsimaissa. Englannin siirtomaavallan alaisessa Palestiinassa asui tuolloin hieman toista miljoonaa asukasta, josta määrästä maahanmuuttajaväestön eli juutalaisten osuus oli noussut lyhyessä ajassa noin kolmannekseen. 400 000:sta juutalaisesta siirtolaisesta lähes puolet oli muuttanut maahan viimeisen puolen vuosikymmenen aikana.
Suomen kuvalehti numerossaan 23 vuodelta 1936 (”Talot palavat pyhässä maassa, s. 857-858) kertoo, miten maan arabiväestö oli havahtunut huomaamaan, miten juutalaissiirtolaisuus oli muuttamassa koko heidän maansa väestöllistä koostumusta, ja siten suistamassa arabit vähemmistökansallisuuden asemaan. Lehti kertoo Palestiinan arabialaisen nationalistipuolueen johtajan Dahamel Husseinin lausumasta, jonka mukaan ”arabialaisia uhkaa nyt Amerikan punanahkojen kohtalo, s.o. heidät ennen pitkää syrjäytetään kokonaan”. (Reilut 10 vuotta myöhemmin näin sitten kävikin. toim. huom.)
Suomen Kuvalehti kertoo myös, miten väestöryhmien välinen jännitys on johtanut ”suoranaiseen yleislakko- ja sissisotatilanteeseen kautta maan”. Lehdessä julkaistiin kuva, jossa, lehden kuvatekstiä lainatakseni, näkyi ”juutalaisten poltettuja, rosvottuja ja hajoitettuja taloja arabialaisten taistellessa olemassaolonsa puolesta”.
Lehti kertoi edelleen, että ”Arabialaisen nationalistipuolueen johtajat ovat esittäneet vaatimuksen, että juutalaisesta siirtolaisuudesta Palestiinaan on tehtävä ehdottomasti loppu ja arabialaisen väestön kansallinen tulevaisuus on siten turvattava”.
Suomen sionistijärjestön lehti Hazohar raportoi samoihin aikoihin yleislakosta Palestiinassa uutistoimisto UP:n välittämässä raportissa, jossa kerrottiin tilanteesta mm. seuraavaa:
”Englannin Palestinassa oleva ylikomissaari antoi tänään vastauksen memorandumiin, joka hänelle oli jätetty arabialaisten poliittisten puolueiden taholta. Tässä memorandumisssa esitettiin kolme vaatimusta. nimittäin: 1) demokraattisen hallituksen asettaminen Palestiinaan. 2) juutalaisten maahan tulon lopettamista. 3) kielto, ettei maata saa myydä juutalaisille.
Ylikomissaari antoi näihin vaatimuksiin seuraavat vastaukset: 1) vaatimuksiin demokraattisen hallituksen asettamisesta on jo vastattu esityksellä lakiasäätävän neuvoston perustamisesta. 2) juutalaisten maahan tulon täydellinen estäminen ei voi tulla kysymykseen. Tässä suhteessa tulee Palestiinan taloudellisen vastaanottokyvyn olla määräävänä periaatteena. 3) maanomistaja ei saa myydä maastaan enempää kuin että hänelle jää itsensä ja perheensä elatukselle tarpeellinen maa-alue(!).
Samanaikaisesti ilmoitetaan, että Jerusalemiin on tänään kokoutunut arabialaispäälliköitä keskustelemaan Syyrian kapinaliikkeestä. Kokoontuneet päälliköt päättivät julistaa yleislakon osoittaakseen yhteenkuuluvaisuutta syyrialaisten kansallissosialistien kanssa.” (kursivointi alkup. tekstissä) (Hazohar, helmik. 1936, nro 1-2, s. 7)
Nämä toimittajanne esiin kaivamista lehtiartikkeleista ilmenee häkellyttävä yhteys viime aikojen tapahtumiin Euroopassa. Kuten Palestiinassa, on täälläkin havahduttu huomaamaan muukalaisten maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ja nationalistien taholta on täälläkin esitetty samansuuntaisia vaatimuksia. Muukalaisten ja paikallisen väestön kesken on esiintynyt jännitteitä, jotka ovat purkautuneet väkivaltaisuuksina, kuten juuri esim. ulkomaalaisten majapaikkojen tuhopolttoina vaikkapa Saksassa.
Paljolti meistä itsestämme riippuu, seuraako meidän kohtalomme myös muilta osin Palestiinan esimerkkiä vai ei. Kansallisen radikaalipuolueen toiminnan ja tämän lehden harjoittaman valistustyön tukeminen on eräs tapa pyrkiä estämään Palestiinan kohtalon toistuminen täällä pohjolassa.
Tapio Linna