Olen kirjoittanut paljon ja kriittisesti maahanmuutosta sekä sitä sivuavista aiheista, joten kuulun varmastikin siihen epäilyttävään joukkoon henkilöitä, joita julkisessa sanassa kutsutaan rasisteiksi. Syytös pelästyttää useimmat vastaajat tai vähintäänkin saa heidät hämilleen, mikä lieneekin syytteen esittäjän tarkoitus.
Myöntämällä syytteen oikeaksi, vastaaja taas määrittäisi itsensä ulos normaalien, ”fiksujen ihmisten” piiristä, ja antautuisi samalla syytteen esittäjän käsitteen määrittelylle ja niille mielikuville, joita se kantaa sisällään. Syytteen kieltäminen on poliittisesti ainoa mahdollinen vaihtoehto, mutta rasismin ponnekas tuomitseminenkin pelaa vastapuolen pussiin ja antaa oikeutuksen rasismi-sanan jatkuvalle hokemiselle. Miten tahansa kysymykseen vastaakin, syytetty häviää aina. Näyttäisi siltä, että tätä peliä ei voi voittaa.
