Viime aikojen pakolaisvyöryn seurauksena keskusteltu humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista on taas kiihtynyt. Vähemmän on sen sijaan keskusteltu maahanmuuton ja sen myötä lisääntyvän monikulttuurisuuden yhteiskunnalle aiheuttamista sosiaalisista kustannuksista, joille useinkaan ei voi määrittää hintalappua. Selvää kuitenkin on, että yhteiskuntamme maksaa kalleimman hinnan maahanmuutosta juuri sosiaalisesti.
Avainsana: maahanmuutto Page 1 of 2
Hieman hämmentävää todeta, mutta olen seurannut nyt käsillä olevaa pakolaiskriisiä ristiriitaisin tuntein. Toisaalta näen selvästi sen kuolettavan demografisen uhan, jonka se muodostaa suomalaisuudelle ja eurooppalaisuudelle, mutta samalla olen salaa tyytyväisenä pannut merkille sitä seuranneen kansallismielisyyden aallon ja liberaalin yhteiskuntamallin kasvavan kriisiytymisen. Pakolaistulva on vaikuttanut eurooppalaisiin yhteiskuntiin shokkiaallon tavoin, ja siksi se on toiminut tarpeellisena herätyksenä ja polttoaineena kansallismielisyydelle eri puolilla Eurooppaa.
Maahanmuuton väitetään vaikuttavan suotuisasti talouskasvuun ja taloudelliseen hyvinvointiin. Tämä väittämä on noussut viime vuosina maahanmuuton puoltajien yhdeksi suosikkiargumentiksi. Kuten muutkaan kosmopoliittisten tahojen väitteet, ei tämäkään argumentti kestä kriittistä tarkastelua.
Viime aikojen islamistiterroristien hyökkäysten jälkimainingeissa on keskusteltu jälleen sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Sivilisaatioiden yhteentörmäys tai kamppailu on amerikkalaisen Samuel P. Huntingtonin lanseeraama käsite, jossa nykyajan kansainvälisten konfliktien käyteaineena nähdään poliittisten ideologioiden sijaan kulttuuri ja uskonto. Ajatus perustuu Huntingtonin havaintoon islamilaisen maailman osallisuudesta lähes kaikissa uudemman ajan konflikteissa. Näkemys on mielenkiintoinen, mutta mielestäni näkökulmaltaan suppea. Se ei kuvaa riittävän kulttuurien kohtaamisen ongelmia länsimaiden sisäisen kehityksen kannalta, eikä sellaisenaan auta ymmärtämään, miksi länsi näyttää yllättyneen, kun ihanteeksi asetettu monikulttuurisuus onkin johtanut harmonian sijaan lisääntyviin konflikteihin. Voitaisiin ennemminkin puhua erilaisten nationalismien yhteentörmäyksestä.
Se, että valtamedia Suomessa ja pääosin muissakin länsimaissa suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen, ei liene uutinen kenellekään. Median edustajat myöntävät tämän osittain itsekin. Se, mistä tämä seikka johtuu, on sitten monimutkaisempi kysymys. Median omistussuhteiden merkitystä on mielestäni liioiteltu. Toimittajien poliittinen suuntautuminen on oletettavasti merkittävä asia, mutta siitä on olemassa enemmän spekulaatioita kuin faktatietoa. Vallitsevan ideologisen hegemonian ohjaavaa ja välittävää vaikutusta ei voi myöskään sivuuttaa. Mutta mitkä siis ovat tosiasiat ja toiminnan logiikka median maahanmuuttomyönteisyyden taustalla? Entä onko asiantila muutettavissa?