Olen kirjoittanut paljon ja kriittisesti maahanmuutosta sekä sitä sivuavista aiheista, joten kuulun varmastikin siihen epäilyttävään joukkoon henkilöitä, joita julkisessa sanassa kutsutaan rasisteiksi. Syytös pelästyttää useimmat vastaajat tai vähintäänkin saa heidät hämilleen, mikä lieneekin syytteen esittäjän tarkoitus.
Myöntämällä syytteen oikeaksi, vastaaja taas määrittäisi itsensä ulos normaalien, ”fiksujen ihmisten” piiristä, ja antautuisi samalla syytteen esittäjän käsitteen määrittelylle ja niille mielikuville, joita se kantaa sisällään. Syytteen kieltäminen on poliittisesti ainoa mahdollinen vaihtoehto, mutta rasismin ponnekas tuomitseminenkin pelaa vastapuolen pussiin ja antaa oikeutuksen rasismi-sanan jatkuvalle hokemiselle. Miten tahansa kysymykseen vastaakin, syytetty häviää aina. Näyttäisi siltä, että tätä peliä ei voi voittaa.
Miten itse vastaisin tähän väitteeseen? Voiko vastustaa monikulttuurista ja -etnistä yhteiskuntaa olematta rasisti? Onko nationalismi rasismia? Entä mitä rasismilla oikeastaan tarkoitetaan ja mistä tuon sanan käyttö juontaa juurensa?
Ennen kuin voi vastata edellä esitettyihin kysymyksiin, on lähdettävä liikkeelle määritelmistä. Aloitetaan rasismista. Miten siis rasismi määritellään?
Rasismin monet määritelmät
Rasismista tai suomalaisittain rotusyrjinnällä on lähes yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijääkin.
Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
…kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla. 1
Tämä määritelmä lienee yksi laajimmista. Se on sikäli merkittävä, että sillä myös juridista painoarvoa, mutta muuten se on vain yksi muiden joukossa.
Tutkija Timo Makkonen Helsingin yliopistosta on määritellyt rasismin seuraavasti:
Rasismia ovat … sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella. 2
Huomio kiintyy tässä määritelmässä käsitteeseen ”negatiivinen kohtelu” – mikä on negatiivista kohtelua missäkin tapauksessa ja kuka sen sellaiseksi saa määrittää?
Suomen punaisen ristin määritelmä rasismille kuuluu puolestaan näin:
Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Rasismiin usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. 3
SPR:n määritelmässä avainsana on siis arvottaminen.
Ruotsalaisen aatehistorioitsija Hertha Hansonin mukaan
rasismia on teoria tai käsitys,
1) että ihmiskunta voidaan jakaa enemmän tai vähemmän selvästi erottuviin rotuihin ja että nämä rodut eroavat toisistaan fyysisesti tai psyykkisesti,
2) että nämä erot perustuvat perinnöllisiin ominaisuuksiin, jotka siirtyvät sukupolvesta sukupolveen,
3) ja että näiden erojen perusteella edellytetään tai rakennetaan arvohierarkia.Kirjasta Alkemi, romantik och rasvetenskap 4
Tässäkin määritelmässä avainasemassa on arvottaminen.
Lopuksi vielä englantilaisen sosiologi Robert Milesin rasismin määritelmä kirjasta Rasismi (1998).
Ideologiaksi ymmärrettyä rasismia erottaa ensinnäkin se, että siinä jokin biologinen tuntomerkki tai tuntomerkit merkityksellistetään kriteerinä, jonka perusteella tietty kollektiivi voidaan tunnistaa […] Toiseksi näin tunnistettuun ryhmään täytyy liittää kielteisesti arvotettuja lisätuntomerkkejä ja/tai se täytyy representoida [esittää, kuvata] niin, että se aiheuttaa kielteisiä seurauksia muille ryhmille. 5
Milesin mukaan oleellista rasismissa on siis toisten etnisten ryhmien esittäminen kielteisessä valossa. Tämän voisi laveasti tulkittuna ymmärtää tarkoittavan myös mm. mitä tahansa uutisointia, joka jollakin tavoin antaa kielteisen kuvan jostakin etnisestä vähemmistöstä. Tämä tuskin on Milesin tarkoitus, mutta jos tuollainen tulkinta on mahdollinen, niin määritelmä on liian epäselvä.
Nationalismi – mitä se on?
Jatketaan käsitteiden määrittelyä. Olen joissakin yhteyksissä käyttänyt sanaa nationalismi viitaten sillä omiin näkemyksiini tai vastavoimana monikulttuurisuudelle. Mitä on nationalismi?
Selvää ainakin on, että se sanana tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Myös eri kielissä ja kulttuureissa sanaan liittyy erilaisia merkityksiä ja mielikuvia. Saksassa nationalismi on paha sana – jo yksinomaan sen vuoksi, että Saksan kielen sitä tarkoittavasta sanasta nazionalismus juontaa juurensa myös sana natsi. Iso-Britanniassa sanan arvolataus on melko neutraali. Suomessa se on taas jotain edellisten väliltä.
Suomenkielisen Wikipedian mukaan nationalismi eli kansallisuusaate on aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa.6 Tämä on hyvä ja neutraali, joskin suppea määritelmä, jonka voin myös itse allekirjoittaa. Joissakin määritelmissä sanaan kuitenkin liitetään kansalliskiihkon käsite, joka kertoo paljon nationalismiin liittyvästä arvolatauksesta.
Miksi sitten käytän tätä hieman negatiivisesti latautunutta sanaa omaan maailmankatsomukseeni ja monikulttuurisuuden vastaisuuteen viitaten? Enkö voisi käyttää jotakin muuta vähemmän negatiivisesti latautunutta sanaa sen sijaan? Hyvä kysymys. Kansallismielisyys? Käytän sitä sanaa joissakin yhteyksissä nationalismi-sanan synonyyminä, mutta se on sanana epämääräisempi. Sillä on vaikeampi viitata mihinkään kovin koherenttiin ideologiaan. Patriotismi? Sana on nationalismin sukulaiskäsite, ja joskus ne viittaavatkin samaan asiaan, mutta tarkasti ottaen niillä tarkoitetaan hieman eri asioita. Sanojen etymologia kertoo jo paljon: nationalismi juontuu sanasta nation (suomalaisittain kansakunta, kansa) ja patriotismi sanasta patria (isänmaa). Edellinen siis viittaa ihmisiin ja jälkimmäinen maahan tai valtioon. Niinpä siis nationalismi edellyttää kansallista identiteettiä, kun taas patriotismilla tarkoitetaan sosiaalisen ehdollistamisen kautta luotua kiintymystä ja lojaliteettia valtiota kohtaan. Itse pidän tätä eroa merkittävänä ja haluan korostaa sitä. Tämä ei silti estä minua käyttämästä patriotismi-sanaa joissakin yhteyksissä sanan nationalismi rinnakkaiskäsitteenä, mutta johdonmukaisuussyistä yleensä vältän tekemästä näin.
Lyhyesti sanoen siis käytän nationalismi-sanaa paremman puutteessa, ja koska se kuitenkin parhaiten niputtaa yhteen ajamiani asioita kantamatta kuitenkaan liian raskasta painolastia. Yleensä ottaen pyrin kuitenkin välttämään kaikenlaisia nimikkeitä ja leimoja ja puhumaan sen sijaan asioista asioina. Tehdäänpä niin siis nytkin. Mitä tarkkaan ottaen tarkoitan vastustaessani monikulttuurista ja -etnistä yhteiskuntaa?
Ensinnäkin, pidän etnisesti ja kulttuurillisesti yhtenäistä yhteiskuntaa toivottavana asiana ja poliittisena päämääränä. Täydellistä etnistä tai kulttuurillista yhtenäisyyttä ei ole tarkoituksenmukaista tavoitella enkä usko sen olevan nykymaailmassa realististakaan, mutta katson etnisen ja kulttuurillisen yhtenäisyyden ja omaleimaisuuden säilyttämisen kuitenkin välttämättömäksi. Käytännössä tämä edellyttää siirtymistä etnisesti valikoivaan maahanmuuttopolitiikkaan ja etnisyyteen sidonnaiseen kansalaisuuteen.
Nämä tavoitteet edellyttävät lainsäädännöllisiä muutoksia maahantulo- ja turvapaikkasäädöksiin, ulkomaalaisten asemaan Suomessa ja kansalaiseksi pääsyn edellytyksiin.
Onko nationalismi rasismia?
Mutta ovatko nämä tavoitteet ja niiden vaatimat toimenpiteet rasismia? Vastaus riippuu tietysti määritelmästä, mutta useimpien tässä esiteltyjen määritelmien mukaan rasismin edellytykset eivät täyty.
Etnisesti valikoiva maahanmuuttopolitiikka ja oman kulttuurin ja etnisyyden suojelu ovat myös nykyisten kansainvälisten sopimusten mukaan oikeutettuja päämääriä, ainakin jos kysymyksessä on ns. alkuperäisväestön statuksen saanut väestöryhmä. Esimerkiksi Ahvenanmaan kieliperusteisia maahanmuuttosäädöksiä tai Israelin avoimesti etnisesti valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa ei yleensä ottaen syytetä rasismista. Se, että läntiset maat ovat luopuneet etnisesti valikoivasta maahanmuutosta, on johtunut sisäpoliittisista syistä ja joskus myös ulkoisesta painostuksesta, mutta kansainvälisistä sopimuksista se ei ole suoraan johtunut.7
Oman kulttuurin tai etnisyyden suojelemisessa ei ole myöskään kysymys siitä, että oma kulttuuri ja oma etninen ryhmä nähtäisiin jotenkin parempana tai arvokkaampana kuin muut. Oman identiteetin vaaliminen ja korostaminen on, tai ainakin sen pitäisi olla normaali ja oikeutettu tavoite niin kansakuntien kuin yksilöidenkin kohdalla.
Keskeisin peruste monikulttuurillisen ja -etnisen yhteiskuntamallin hylkäämiseen ja tuomitsemiseen on sen haitallinen vaikutus yhteiskunnan toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Monikulttuurisuudella ja -etnisyydellä on psykososiaalisia vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöön syistä, jotka johtuvat ihmisten ja muiden sosiaalisten eläinten syvään juurtuneista synnynnäisistä käyttäytymismalleista. Näistä keskeisin on nepotismi eli sukulaissuosinta, jonka kääntöpuolella on ksenofobia eli vieraskammo. Itseä ulkoisesti muistuttavat ihmiset mielletään sukulaisiksi, jota he etäisesti myös ovat, ja vastaavasti itsestä selvästi ulkoisesti poikkeavat ihmiset mielletään vieraiksi. Geneettiset intressimme ohjaavat meitä suosimaan sukulaisiamme, jopa uhrautumaan heidän puolestaan, kun taas vieraat ovat kilpailijoita ja potentiaalinen uhka. Koska yhteiskunnan perusta on kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunteessa sekä keskinäisessä luottamuksessa ja solidaarisuudessa, on ensiarvoisen tärkeää, että saman yhteiskunnan jäsenet mieltävät toisensa mahdollisimman suuressa määrin ”sukulaisiksi”.
Se tieteellisen tosiasian tunnustaminen, että etniset ryhmät eroavat toisistaan biologisesti keskimääräisen henkisen kapasiteettinsa ja persoonallisuuspiirteidensä puolesta, ei tarkoita sitä, että asettaisimme ihmispopulaatioita jonkinlaiseen absoluuttisen arvojärjestykseen keskenään. Arvoarvostelmat ovat aina subjektiivisia, eikä niillä ole objektiivisen tieteen kanssa mitään tekemistä. Me ihmiset kuitenkin inhimillisinä subjekteina teemme arvoarvostelmia jatkuvasti arkielämässämme – ilman, että välttämättä edes tiedostamme tekevämme niin, ja sillä on yhteiskunnalliset ulottuvuutensa.
Aivan omista arvostuksistamme riippumattakin eri etnisten ryhmien toisistaan keskimääräisesti poikkeavat henkiset ominaisuudet heijastuvat yleensä niiden sosioekonomisessa statuksessa, joka puolestaan johtaa eri etnisten ryhmien välisiin sosiaalisiin hierarkioihin. Tämä taas lyö kiilaa etnisten ryhmien välille johtaen yhteiskunnalliseen tyytymättömyyteen ja vastakkainasetteluun, joka saattaa purkautua myös väkivaltaisesti. Tällaisesta etnisen taustan ja sosioekonomisen statuksen yhteen kietoutumisesta on juuri kysymys mm. Yhdysvaltain mustien ja valkoisten vastakkainasettelussa.
On epäilemättä selvää, että joidenkin rasismin määritelmien mukaan edellä esitetyt argumentit ja niihin pohjautuva politiikka ovat rasismia. Mutta entäpä sitten? Oman identiteetin ja etnisen yhtenäisyyden varjelussa ja monikulttuurisen ja -etnisen yhteiskuntamallin tuomitsemisessa ei ole mitään peiteltävää tai moraalisesti tuomittavaa. En suostu kuitenkaan käyttämään itsestäni rasistin nimikettä ja antautumaan siten vastapuolen poliittisesti motivoidulle käsitteen määrittelylle. On nimittäin niin, että rasismi käsitteenä on alunperinkin tarkoitettu poliittiseksi lyömäaseeksi, jonka merkitys on ollut negatiivinen alusta asti.
Rasismi ja rasialismi
On huomattava, että toisin kuin vaikkapa fasismin tai kommunismin kohdalla, rasismi käsitteenä ei ole missään vaiheessa ollut neutraali poliittista ajatuskantaa tai liikettä kuvaava sana, eivätkä rasisteiksi nimetyt vakavasti otettavat tahot ole koskaan itse kutsuneet itseään sillä nimellä.
Alkuperäisempi, sisällöltään neutraali käsite rasialismi on käytännössä unohdettu. Rasialismin käsitteellä tarkoitettiin ihmisrotujen olemassaolon ja niiden erilaisuuden tunnustamista ilman, että siihen olisi liittynyt näkemystä rotujen hierarkiasta ja siihen perustuvasta diskriminaatiosta. Esimerkiksi varhainen afroamerikkalainen kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti W. E. B. Du Bois (1868-1963) teki eron näiden käsitteiden välillä pitäen rasialismia arvoneutraalina.8 Joidenkin lähteiden mukaan taas myös rasismi oli alun perin neutraali käsite, käytännössä rasialismi-sanan lyhennetty versio, joka värittyi sisällöltään vasta myöhemmin.9
Richard Henry Pratt. Kuva: By Choate, John N. of Carlisle, Pennsylvania.
Tiettävästi kuitenkin ensimmäinen rasismi-sanaa julkisesti käyttänyt henkilö oli amerikkalainen Richard Henry Pratt (1840-1924). Pratt käytti tuota sanaa tuomitessaan rodullisen segregaation yhteiskunnalle haitallisena eräässä kirjoituksessaan vuonna 1902. Hänet muistetaan parhaiten rodullisen sekoittumisen kannattajana, jonka aloitteesta Yhdysvallat ryhtyi väkipakolla koulimaan intiaaneja länsimaalaisten tavoille erityisissä intiaanikouluissa. Monet hänen näkemyksensä ja toimenpiteensä kauhistuttaisivat nykypäivän antirasisteja ja multikulturisteja.10
Yleisessä kielenkäytössä rasismi sanana alkoi esiintyä kuitenkin vasta 1930-luvulta alkaen, jolloin sitä alettiin käyttää läntisissä maissa kuvaamaan natsi-Saksan rotupolitiikkaa.11 Tällöin viimeistään sana sai selvästi negatiivisen sävynsä sekä syrjintään ja rodullisiin hierarkioihin viittaavan sisältönsä. Toisen maailmansodan lopputulos vahvisti, että paluuta objektiivisempaan käyttöön ei rasismilla tämän jälkeen enää ollut.
Kun rasismin ja toisaalta natsismin väkivallantekojen välille oli länsimaisen median ja vasemmistolaisten kynäilijöiden toimesta asetettu yhtäläisyysmerkit, rasismista tuli poliittinen lyömäase, jolla voitiin leimata kaikki sellaiset tahot, jotka kyseenalaistivat monietnisen yhteiskuntamallin, mutta joita ei voitu kuitenkaan uskottavasti leimata natsismin kannattajiksi. Leimaamalla henkilö tai politiikka rasistiseksi, leimaaja vihjaa, että tämän todellisena tavoitteena on toisten etnisten ryhmien sortaminen tai jopa murhaaminen.
Rasismista jauhaminen on osa kulttuurillista sodankäyntiä
Ottaen huomioon sanan rasismi alkuperän ja historian, on se siinä määrin ladattu negatiivisilla ja halventavilla merkityksillä, ettei sillä voi olla mitään rakentavaa ja objektiivista käyttöarvoa. Jokainen, joka käyttää tuota sana kuvailemaan itseään tai omia näkemyksiään, hyväksyy ja legitimoi vastapuolen käsitteenmäärittelyn ja häviää keskustelun samalla sekunnilla. Yritykset määritellä sanan sisältö uudelleen ovat jo ennalta tuhoon tuomittuja.
Kukaan vakavasti otettava taho ei ole koskaan käyttänyt sanaa rasismi kuvaamaan näkemyksiä, joita hän itse kannattaa – korkeintaan provokatiivisessa merkityksessä. Koska sanaa rasismi ovat käyttäneet vain ja ainoastaan ne, jotka ovat halunneet asettaa tuolla sanalla leimatut näkemykset negatiiviseen valoon, on selvää, ettei sellaisella sanalla voi olla mitään objektiivista käyttöarvoa poliittisessa keskustelussa.
Kaiken edellä esitetyn vuoksi, en itse koe itseäni rasistiksi, enkä hyväksy muidenkaan käyttävän sitä leimaa itsestäni tai niistä ajatuksista, joita edustan. Rasismi-sanan käyttöä julkisessa mediassa ja poliittisessa keskustelussa tulisi aina kyseenalaistaa ja paheksua. Toisaalta, en myöskään anna rasistiksi leimautumisen pelon ohjata käyttäytymistäni tai vaikuttaa kirjoitusteni sisältöön. Pidän tärkeimpänä asianani huolehtia siitä, että käyttämäni puheenvuorot olisivat harkittuja, hyvin perusteltuja ja vilpittömiä. Hyvin perusteltujen ja laajojen piirien oikeutetuiksi kokemien ajatusten leimaaminen negatiivisella käsitteellä kääntyy ennen pitkää leimaajiaan vastaan.
Kysymys on tietenkin viime kädessä kulttuurisesta sodankäynnistä, jossa me jokainen olemme tahtomattammekin osapuolia. Ja siinä sodassa käsitteet, ideat ja instituutiot muodostavat taistelukentän. Vallitseva liberaalis-vasemmistolaisen hegemonia on jo liian pitkään saanut määritellä poliittisesti merkitykselliset käsitteet ja sanat itselleen edullisella tavalla. Tähän on tultava muutos.
Lähteet:
1 http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ramaar.html
2 sama
3 http://www.eirasismille.fi/mita-on-rasismi#sthash.nyM6ZCHJ.dpuf
4 http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ramaar.html
5 sama
6 Wikipedia: Nationalismi
7 Jeffrey C. Alexander,Gary T. Marx,Christine L. Williams: Self, Social Structure, and Beliefs: Explorations in Sociology, University of California Press, 2004, s. 210.
8 Wikipedia: Racialism
9 Wikipedia: Racism
10 Demby, Gene: ”The Ugly, Fascinating History Of The Word ’Racism'”, CodeSwitch, Janyary 6, 2014.
11 Wikipedia: Racism
Vastaa