Yhtenäisyys on sosiaalista pääomaa: Monikulttuurisuus ei ole rikkaus

Etninen ja kulttuurillinen yhtenäisyys on sosiaalista pääomaa, sanovat tutkijat.
Individualismi ja monikulttuurisuus katkovat luottamuksen siteitä, jotka ovat keskeisiä yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Liberalismin asema yhteiskunnallisen ja taloudellisen ajattelun valtavirrassa on viime vuosikymmenien aikana ollut niin vahva, että harvat ovat uskaltaneet julkisesti epäillä liberaalien opinkappaleiden siunauksellisuutta. Nyttemmin monet tutkijat ovat kuitenkin rohjenneet sanoa sen, mitä useimmat meistä ovat aina sisimmässään ajatelleet: Maksamme liian kovan hinnan liberaalien kosmopoliittisesta yhteiskuntakokeilusta.

Viime aikoina kuumin keskustelu on käyty ns. sosiaalisen pääoman käsitteen ympärillä. Keskustelun käynnistäjänä voidaan pitää amerikkalaista sosiologia Robert D. Putnamia, jonka artikkeli Bowling Alone herätti laajaa huomiota jo heti ilmestyttyään vuonna 1995 Journal of Democracy -lehdessä. Putnamin artikkelissaan esittämä teesi oli, että amerikkalainen yhteiskunta oli sisäisesti hajoamassa amerikkalaisten etääntyessä yhä enemmän perheistään, naapureistaan, yhteisöstään ja valtiosta. Yhteiskuntaa koossa pitävät instituutiot olivat Putnamin mukaan kuihtumassa ja niiden mukana sosiaalinen pääomamme. Hän käytti vertauskuvanaan keilailua. Vuosia sitten tuhannet ihmiset kuuluivat vielä keilakerhoihin, kun taas nykyään ihmiset yhä useammin keilaavat yksikseen, Putnam kirjoitti ja listasi muitakin esimerkkejä.

Myöhemmin Putnam kirjoitti vielä samannimisen kirjankin, johon hän oli koonnut yhdessä tutkijaryhmän kanssa valtavan määrän tietoainesta teesinsä tueksi. Tilastotiedot osoittivat hänen omakohtaiset huomionsa paikkansa pitäviksi.

Sosiaalinen pääoma

Mitä sitten on sosiaalinen pääoma? Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Partha Dasgubtan mukaan ”sosiaalisella pääomalla viitataan yleensä niihin sosiaalisen järjestelmän piirteisiin – kuten luottamukseen, normeihin ja ihmisten välisiin verkostoihin – jotka voivat lisätä yhteiskunnan tehokkuutta edistämällä koordinoitua toimintaa.” (Partha Dasgubta: Taloudellinen kehitys ja sosiaalisen pääoman käsite, 1998). Vaihtoehtoisesti voitaisiin sanoa, että sosiaalinen pääoma eli yhteisöpääoma viittaa niihin tekijöihin, jotka tekevät ihmisjoukosta yhteisön. Määritelmän mukaisesti sosiaalinen pääoma on moniulottoinen käsite, joka koostuu monista eri osatekijöistä.

Monet yhteiskunnalliset käytännöt ovat riippuvaisia sosiaalisen pääoman määrästä. Tällaisia ovat mm. tiedonkulku ihmisten välillä, vastavuoroisuus ihmisten kesken eli keskinäinen apu, kollektiivinen toiminta (eli ihmisten järjestäytyminen yhteen jotakin päämäärää varten) sekä identiteetin muodostus ja keskinäinen solidaarisuus.

Käsitteen jälkimmäinen osa, ”pääoma”, viittaa lisäksi siihen, että nämä tekijät luovat yhteisölle arvokkaan resurssin. Sosiaalinen pääoma ei ole kuitenkaan samanlaista kuin taloudellinen pääoma. Sitä ei voi irrottaa kantajistaan ja näiden välisistä suhteista. Sosiaalinen pääoma ei ole yhtä helposti liikuteltavaa kuin taloudellinen pääoma, eikä sitä voi varsinaisesti myöskään sijoittaa sen arvon kasvattamiseksi.

Menestyksen salaisuus?

Sosiaali- ja taloustieteilijät ovat viime aikoina kiinnostuneet sosiaalisen pääoman käsitteestä, koska se näyttäisi tarjoavan keinoja analysoida sellaisia yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä, joita ei ole nimenomaan taloudellisessa ajattelussa ole tunnistettu ja huomioitu. Se näyttäisi jopa selittävän tiettyjä eroja eri maiden ja alueiden välisissä taloudellisen kehityksen eroissa.

Kansainvälisissä vertailututkimuksissa sosiaalinen pääoma on muutettu vertailukelpoisiksi lukuarvoiksi tutkimalla luottamuksen, yhteisöllisyyttä tukevien normien ja yhteisöllisten verkostojen määrää eri maissa. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että sosiaalisista pääomaa omaavat alueet ja maat ovat myös taloudellisesti menestyviä.

Tätä on selitetty siten, että sosiaalinen pääoma tukee myös inhimillisen pääoman ja taloudellisen pääoman muodostumista. Mainittua riippuvuussuhdetta voi havainnollistaa siten, että esimerkiksi yrityksen kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää, vallitseeko ihmisten välillä keskinäisen luottamuksen ilmapiiri vaiko vihamielinen kyräily. Huono työilmapiiri alentaa ihmisten kykyä yhteistoimintaan, joka on kaiken tuotannon edellytys. Yhteistyökyvyn heiketessä myös yrityksen taloudellinen tulos huononee.
Riippuvuussuhteen merkitystä painottaa sekin, että talouden toiminnan kannalta keskeistä on mahdollisimman suuri keskinäinen luottamus eli varmuus noudatettavista säännöistä ja usko sopimusten pitävyyteen. Talouden kannalta tärkeää on myös talousyksiköiden kyky yhteistyöhön, mikä sekin perustuu luottamukseen.

Avainsana: Luottamus

Sosiaalisen pääoman keskeisin elementti on juuri luottamus. On tärkeää ymmärtää, että yhteisössä luottamus voi olla myös ei-henkilökohtaista, ”yleistynyttä luottamusta”. ”Yleistynyttä luottamusta” pidetään välttämättömänä ehtona sille, että muodostuu ”kuvitteellista” yhteisöllisyyttä, joka on puolestaan on välttämätön edellytys laajempien sosiaalisten organisaatioiden muodostumiselle. Se on esimerkiksi patriotismin olennainen osatekijä.

Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Kaj Ilmosen mukaan ”Yleistyneen luottamuksen” synnyn kannalta on välttämätöntä, että toisilleen tuntemattomat ihmiset jakavat tai ainakin kuvittelevat jakavansa yhteisen ja samalla erityisen moraalisen avaruuden. Sen keskeisiä aineksia ovat ”sanansa tai lupauksensa pitäminen” ja ”totuuden puhuminen” sekä keskinäisen lojaalisuuden osoittaminen. Jälkimmäinen ilmenee esim. kokemuksena tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti.

”Mitä enemmän tuntemattomat ovat moraalisia muukalaisia meille, sitä harvemmin otaksumme, että he jakavat kanssamme yhteisen avaruuden, ja sitä useammin olemme sitä mieltä, että he eivät ansaitse luottamustamme”. (Kaj Ilmonen: ”Sosiaalinen pääoma ja luottamus”, Economic Trends 4/2000).
Putnamin tavoin eräät yhteiskuntatieteilijät ovat havainneet, että yhteisön etninen ja kulttuurillinen yhtenäisyys on tärkeä tekijä ”yleistyneen luottamuksen” ylläpitämisessä ja sosiaalisen pääoman kartuttamisessa.

Sosiaalinen yhtenäisyys luottamuksen edellytys

Sosiaalisen pääoman teoria korostaa, että yhteiskunnallisen luottamuksen ilmapiiri perustuu paljolti sosiaaliseen koheesioon (yhtenäisyys, yhteenkuuluvuus). Ihmiset luovat sosiaalisia siteitä eniten niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat samat arvot, normit, tavat, kielen ja kulttuurin.

Sosiobiologit ja evoluutiopsykologit ovat puolestaan korostaneet geneettisen sukulaisuuden merkitystä sosiaalista koheesiota luovana tekijänä. Heidän tutkimustensa mukaan geneettisesti toisilleen sukua olevilla yksilöillä on keskenään ei-sukua olevia suurempi taipumus keskinäiseen altruismiin ja solidaarisuuden osoituksiin. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä sukulaisvalinta eli nepotismi. Oman ryhmän keskinäisen altruismin ja solidaarisuuden kääntöpuolella on torjuva tai diskriminoiva suhtautuminen omaan ryhmään kuulumattomiin, ”muukalaisiin”. Nepotismia on havaittu ilmenevän kaikilla sosiaalisilla eläinlajeilla, siis myös ihmisellä. Heimojen ja kansojen katsotaan olevan ihmisten keskuudessa muodostuneita sukulaisvalinnan orgaanisia kehitysmuotoja.

Yhteiskuntatieteilijät painottavat toisaalta myös taloudellisten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutusta sosiaaliseen koheesioon. Epätasainen tulonjako, epäoikeudenmukainen hallinto sekä sosiaalinen ja taloudellinen turvattomuus luovat yhteisön sisään ristiriitoja, jotka heikentävät sosiaalista koheesiota, ja siten pienentävät sosiaalista pääomaa.

Näiden erilaisten painotusten välillä ei ole kuitenkaan ristiriitaa; niissä katsotaan vain asiaa eri puolilta. Sosiaaliseen koheesioon vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät ovat usein lisäksi keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa.

Monikulttuurisuus ei olekaan rikkaus

Sosiaalisen pääoman vertailututkimukset itse asiassa tukevat biologiaan pohjautuvaa nepotismi –teoriaa. Esimerkiksi Suomessa toteutetussa Luottamus ja lama -projektissa, jossa on selvitetty laman vaikutusta ihmisten luottamukseen toisiaan kohtaan, vahvistetaan se (tavallaan itsestään selvä) suhde, joka vallitsee tuttuuden tai läheisyyden sekä luottamuksen välillä.
”Yleisesti ottaen luottamuksen taso olikin yhteydessä sosiaalisen ja kulttuurilliseen läheisyyteen. Tuttuihin ja läheisiin luotettiin yleisesti ottaen selvästi edelleenkin paljon ja samalla selvästi enemmän kuin niihin, jotka olivat jossakin suhteessa vieraita.”

”Kuntalaiset luottivat eniten suomea ja ruotsia puhuviin suomalaisiin… Mustalaisiin ja venäläisiin puolestaan luotetaan vähiten.” (Kaj Ilmonen: ”Sosiaalinen pääoma ja luottamus”, Economic Trends 4/2000).

Euroopan Unionin teettämissä Eurobarometri-tutkimuksissa, joissa on selvitetty ”yleistyneen luottamuksen” määrää eri Euroopan maissa, on puolestaan havaittu Pohjoismaiden sijoittuvan tässä suhteessa muita korkeammalle. Kaj Ilmosen mukaan tämä johtuu siitä, että pohjoismaiset ”yhteiskunnat ovat pieniä ja vahvan yhtenäiskulttuurin leimaamia.”

Edellä esitetyn valossa onkin helppo yhtyä Business Week -lehden kolumnisti Gene Koretziin hänen kommentoidessaan sosiaalisen pääoman vertailututkimuksia: ”Ja huolimatta lisääntyvän maahanmuuton ja etnisen diversiteetin väitetyistä hyödyistä, sellaiset muutokset näyttävät myös heikentävän yhteisöjä koossapitäviä siteitä.”

Mihin olemme menossa?

Yhteiskunnallisen kehityksen nykyiset trendit huomioiden, sosiaalisesta pääomasta näyttää pian tulevan uhanalainen resurssi. Monikulttuurisuus ja vieraiden etnisten ryhmien maahanmuutto ovat yleistyviä suuntauksia, kuten voimme myös omin silmin havaita. Liberaaliin yhteiskuntamalliin on kuitenkin sisäänrakennettu muitakin kehitystrendejä, jotka eivät ole samalla tavalla helposti havaittavissa, mutta jotka kaikki omalta osaltaan vaikuttavat siihen, että sosiaalinen pääomamme on rapautumassa.

Putnamin mukaan tällaisia kehitystrendejä ovat mm. nykyajan kiireellinen elämäntapa, lisääntynyt maassamuutto, ”lähiöityminen”, naisten lisääntyvä työssäkäynti ja siitä johtuvat ongelmat perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä sekä avioliittoinstituution ja perhesiteiden heikentyminen. Sosiaalista pääomaa ovat Putnamin mukaan köyhdyttäneet myös 60-luvun kulttuurivallankumous, joka heikensi ihmisten luottamusta auktoriteetteihin ja suosi vallitsevien normien ja arvojen vastaista käyttäytymistä, sekä ns. kansalaisoikeusliike.

Nämä kehitystrendit ovat kumottavissa, mutta se edellyttää syvällistä muutosta arvojärjestelmässämme ja yhteiskunnallisessa ajattelussa. Sosiaalisen pääoman käsitteen merkitys on siinä, että se tarjoaa meille uusia työkaluja yhteiskunnallisen ongelmavyyhtimme hahmottamiseen ja analysointiin. Ennen kuin ongelmat voidaan ratkaista, on ne toki ensin tunnettava.

Sosiaalisen pääoman käsitteen innostunut vastaanotto tutkijapiireissä kertoo myös siitä, että epäily liberalismin opinkappaleita kohtaan on laajalle levinnyttä. Tämän voi ajatella edesauttavan yhteiskunnallisen ilmapiirin kypsymistä radikaalille muutokselle otolliseksi.

Tapio Linna

Lähteet:
Dasgubta, Partha: ”Taloudellinen kehitys ja sosiaalisen pääoman käsite”, Tieteessä tapahtuu 7/1998, lyhennelmä kirjoittajan Suomen kulttuurirahaston Yrjö Reenpää -luennosta 28.9.
Tiivistelmän englanninkielisestä tekstistä on laatinut Tom Dahlström. http://www.tsv.fi/ttapaht/987/dasgupta.htm
“Economic Trends”, Business Week Online, July 23, 2001.
Ilmonen, Kaj: ”Sosiaalinen pääoma ja luottamus”, Economic Trends 4/2000.
Karvonen, Reijo: ”Sosiaaliseen pääomaan kannattaa sijoittaa”, Aamulehti 20.4.2000.
Putnam, Robert D: “Bowling Alone: America’s Declining Social Capital”, Journal of Democracy, 6:1, Jan 1995, 65-78.
Putnam, Robert D: “The Strange Disappearance of Civic America”, The American Prospect online, http://www.prospect.org/print/V7/24/putnam-r.html