Artikkeli on julkaistu alunperin Näköpiirin numerossa 1 (1999).
Ku Klux Klania on totuttu pitämään taantumuksellisuuden ja rasistisen kiihkoilun perikuvana. John Baumgardner tovereineen on kuitenkin toista maata. Floridan Black Knights of the Ku Klux Klan on kuin punaniskarasistin painajaisuni.
Kertoisitko hiukan taustastasi ja siitä, mikä sai sinut alunperin liittymään Klaaniin?
– Liityin Ku Klux Klaaniin vuonna 1984. Se oli yksi vaihe totuuden etsinnässäni, sillä olen aina ollut radikaali. 1960-luvun lopulla tutustuin erään ystäväni kautta järjestöön nimeltä Opiskelijat Demokraattisen Yhteiskunnan puolesta (SDS). Se oli yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa toimiva maolainen ryhmittymä, joka sai paljon vaikutteita Edistykselliseltä Työväenpuolueelta. En koskaan ollut SDS:n varsinainen jäsen, mutta luin paljon heidän kirjallisuuttaan ja samaistuin heidän filosofiaansa, erityisesti Vietnamin sodan vastustamisen osalta.
– Mutta tietäessäni, että en löytäisi ideologisia ratkaisuja poliittisen kentän keskeltä, enkä myöskään ollut saanut vastauksia kaipaamiini kysymyksiin radikaalista vasemmistosta, aloin suuntautua yhä enemmän oikealle. Kiinnostukseni historiaa kohtaan johti minut tekemisiin Konfederaation Veteraanien Poikien (Sons of Confederate Veterans, SCV) kanssa. Tämä tapahtui vuonna 1982. Tämän järjestön kautta tapasin kristityn papin, joka osoitti minulle poliittisen toiminnan ja raamatun välisen yhteyden. SCV on kuitenkin historiallinen perinneyhdistys, ja pian lannistuin heidän poliittisen aktiivisuutensa vähäisyydestä. Aloin käydä säännöllisesti tapaamani papin kirkossa ja etsiä uutta kanavaa radikaaleille näkemyksilleni. Monet SCV:n pitkäaikaiset jäsenet puhuivat usein myötämielisesti uudelleenjärjestäytyneestä Klaanista ja uudet ideat alkoivat itää mielessäni. Aloin etsiä yhteyksiä Klaaniin, ja noin vuoden kuluttua pääsin luottamuksellisiin kontakteihin heidän kanssaan. Liityttyäni Invisible Empireen sain runsaasti uutta tietoa kulttuurimme ja elämäntapamme todellisista vihollisista.
– Annoin kaiken aikani ja energiani Klaanille. Pian sain vastuulleni koko Floridan osavaltion ja jäsenmäärämme alkoi nopeasti kasvaa. Säilyttäen aina vallankumouksellisen tietoisuuteni aloin houkutella samalla lailla ajattelevia henkilöitä ympärilleni. Meistä tuli kaikkein aktiivisin ryhmittymä koko maassa. Floridan Klaani tuli tunnetuksi siitä, että se otti tavallisuudesta poikkeavia näkökulmia asioihin ja pyrki rikkomaan perinteisiä rajoja. Tavoitteenamme oli toimia tavalla, jota meiltä ei yleensä odotettu.
– Invisible Empiren hajottua 1993 jäsenkuntamme jakaantui ja liittyi muihin Klaanin puitteissa toimiviin ryhmiin. Tällä hetkellä Floridassa on 22 eri ryhmittymää ja me olemme edelleen erittäin aktiivinen osavaltio.
Johdat tällä hetkellä Klaani-ryhmittymää nimeltä Black Knights. Kuinka olet onnistunut kehittämään niin vallankumouksellisen filosofian ottaen huomioon, että Klaania on usein pidetty melko taantumuksellisena (esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen vastainen toiminta 1930-luvulla)?
– Ensiksikin, tehdään selväksi, että minä en johda Black Knightseja. Floridan Black Knightseilla ei ole johtajia tai komentajia. Me sovellamme Louis Beamin teoriaa vastarinnasta ilman johtajia. Jokainen jäsen on oma johtajansa. Me emme ole organisaatio sanan perinteisessä mielessä. Olemme sellaisten henkilöiden muodostama yhteisö, jotka on torjuttu Klaanin muista ryhmittymistä. Esimerkiksi minut erotettiin Invisible Empiresta vielä senkin jälkeen, kun olin jo itse eronnut. Empiren Imperial Wizard, James Farrands, sanoi minulle että olen liian vallankumouksellinen Klaaniin. Tänä päivänä olen ylpeä siitä.
– Kun alunperin liityin Klaaniin, toin vallankumouksellisen filosofiani mukanani ja olen soveltanut sitä tähän päivään saakka. On totta, että Klaanin toiminta on aika ajoin ollut taantumuksellista ja monet klaanilaiset ovat sitä tänäkin päivänä, mutta koko totuus Klaanista ei ole yleisesti tiedossa. 1920-luvulla joissakin osissa maata Klaani oli mukana ammattiyhdistysliikettä tukevassa toiminnassa. Esimerkiksi vuonna 1922 Williamson Countyssa, Illinoisissa kaivostyöläiset hyökkäsivät lakonmurtajien kimppuun ja tappoivat 20 rikkuria. Tapaus tunnetaan nimellä Herrinin Verilöyly. Kahden vuoden kuluttua Herrinin työläiset ja muutkin Williamson Countyn asukkaat tukivat maan erästä voimakkainta Klaanin paikallisosastoa. Monet olivat 1920- ja 1930 -luvuilla samanaikaisesti sekä Klaanin että ay-liikkeen jäseniä. The United Auto Workers, the Southern Tenant Farmers Union ja Akron Rubber Workers olivat kaikki liittoja joita Klaani tuki.
– Historiansa kuluessa Klaani on myös pyrkinyt organisoimaan värillisten joukkoja. Klaanin johtajat ovat neuvotelleet Marcus Mosiah Garveyn kanssa ja antaneet rahallista tukea Elijah Muhammadille ja Nation of Islamille. Sosialistinen Puolue ja Klaani muodostivat vuonna 1924 Milwaukeessa liittouman tukeakseen John Kleistin, sosialistin ja klaanilaisen, valintaa Wisconsinin korkeimman oikeuden tuomariksi. Klaani on myös usein ollut yhteistyössä militanttien työläisten kanssa.
– Uskon, että taantumuksellisuus on tuhoisaa tavoitteidemme saavuttamisen kannalta ja puhun jatkuvasti sitä vastaan. Rohkaisen kaikkia opiskelemaan sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia suuntauksia. Mielestäni meidän tulee hyödyntää kaikkia mahdollisia käyttökelpoisia lähteitä.
[sociallocker]
Marcus Garvey. Kuva: George Grantham Bain Collection, Library of Congress.
Olet tunnettu valmiudestasi työskennellä yhdessä mustien nationalististen ryhmittymien kanssa. Kertoisitko hiukan yhteisestä historiastanne.
– Tapasin Osiris Akkebalan ensimmäisen kerran vuonna 1985. Hän toimii Vanhimpana Pan-Afrikan International Movementissa (PAIN). Akkebala isännöi radio-ohjelmaa mustien yhteisössä, jonne me olimme suunnitelleet mielenosoitusta. PAIN noudattaa Marcus Garveyn filosofiaa ja tietäen, että Garvey oli tavannut Klaanin 1920-luvulla, Akkebala ehdotti minulle yksityistä tapaamista. Tapaamisemme sujui erittäin hyvin ja olemme olleet siitä asti hyviä ystäviä.
– Vuoden 1990 tienoilla aloimme pitää yhteisiä mielenosoituksia, klaanilaiset valkoisissa kaavuissaan ja afrikkalaiset dashikeissaan. Tarpeetonta sanoa, että se herätti aikamoista huomiota. Monet muiden Klaani-ryhmittymien jäsenet olivat minulle erittäin närkästyneitä siitä, että olin edes ajatellut tuollaista mahdollisuutta. Minun mielestäni se oli kuitenkin Jumalan inspiroimaa yhteistyötä. Miksi meillä pitäisi olla ongelmia mustien separatistien kanssa, jotka haluavat perustaa uuden kotimaan Afrikkaan? Olen jopa julkisesti esittänyt tämän toiminnan tukemista valtion varoista.
– Olen sitä mieltä, että kaikilla ihmisellä on oikeus itsehallintoon, oikeus valita oma hallituksensa ja uskontonsa. On päivänselvää, että mustilla ei Amerikassa ole tätä mahdollisuutta. Niinkuin pastori Louis Farrakhan Nation of Islamista on sanonut: ”Jos me emme tule toimeen yhdessä, meidän täytyy erota.”
– Olen vallankumouksellinen valkoinen separatisti, en valkoisten ylivallan kannattaja. En tunne ylemmyyttä ketään kohtaan ihonvärini takia, mutta ymmärrän että valkoisten (joita on vain 8% maapallon väestöstä) täytyy olemassaolonsa turvaamiseksi saada itsenäinen valtio, joka on riippumaton Washington D.C.:n poliitikoista. En ole niin lapsellinen, että kuvittelisin sen onnistuvan ilman kovaa taistelua.
– Viime aikoina olemme onnistuneet luomaan toimivat suhteet erääseen Nation Of Islamin ryhmittymään. Olemme pitäneet yhteisiä kokouksia ja olen oppinut heiltä paljon. Heidän ajatuksissaan on paljon, mikä on totta. Vaikka olenkin itse kristitty, enkä ole samaa mieltä kaikista Nation of Islamin opetuksista, kunnioitan heitä ja heidän uskoaan.
Mihin muihin ryhmiin kuin mustiin separatisteihin teillä on yhteyksiä? Oletteko tavanneet ketään vasemmistosiiven edustajia?
– Olemme pyrkineet luomaan yhteyksiä moniin erityyppisiin ryhmiin. Vaikka emme olekaan vielä onnistuneet järjestämään yhteisiä kokouksia vasemmistolaisten kanssa, olen käynyt heidän kanssaan keskusteluja mielenosoitusten yhteydessä. Näissä keskusteluissa he ovat myöntäneet, että toiminnallamme on yhteistä pohjaa.
– Stetson Kennedy, kuuluisa anti-klaanilainen aktivisti, kirjailija ja historijoitsija on ollut kanssani kirjeenvaihdossa ja olemme puhuneet puhelimessa. Vaikkakaan en hyväksy kaikkea mitä hän edustaa, kunnioitan häntä vakaumuksellisena aktivistina. Luulen, että tunne on molemminpuolinen. En koe muita maailmankatsomuksia tai ideologisia liikkeitä uhkana itselleni. Uskon, että kokonaisuuden kannalta paras näkemys pääsee lopulta voitolle, ja kunnioitan jokaista, joka antaa kaikkensa asialleen. Ainoa, mitä en kunnioita ovat ihmiset, jotka peittelevät näkemyksiään, eivätkä uskalla tuoda mielipiteitään julki. Tässä mielessä olen tavannut jopa homoseksuaalisten liikeiden aktivisteja.
– En missään mielessä hyväksy homojen elämäntapaa, mutta kuten on käynyt ilmi, jopa heillä on yhteisiä näkemyksiä Klaanin kanssa. He vihaavat Yhdysvaltain hallitusta ja koko uusliberalistista maailmanjärjestystä samalla lailla kuin mekin. He ottivat yhteyttä minuun ja pyysivät järjestämään yhteisen kokouksen. Kaikki mitä voin tällä hetkellä sanoa on, että jos sekä mustat että homot ovat valmiit unohtamaan vanhat erimielisyytemme, istumaan samaan pöytään Klaanin kanssa ja tunnistamaan yhteiset vihollisemme, niin hallitus ja muut kansainvälisen kapitalismin edustajat tulevat ennen pitkää olemaan suurissa vaikeuksissa.
Julkaisussanne, the Florida Interklan Report, puhutte kunnioittavasti Islamista. Näettekö Islamin potentiaalisena liittolaisena tulevassa vallankumouksessa?
– Kyllä, ilman muuta näen siinä potentiaalia. Työskentelen yhdessä muiden valkoisten separatistien kanssa, jotka pyrkivät luomaan kontakteja islamisteihin. Yritämme luoda maailmanlaajuisen plutokratian vastaisen verkoston. Olemme pikku hiljaa edistymässä.
– Tiedän, että yhteistyötämme täytyy kehittää pikku hiljaa, koska suuret ihmisjoukot, olivat he sitten kristittyjä tai muslimeja, ovat yleensä melko konservatiivisia. Vaikka meidän ja muiden liikkeiden johtajat tajuavat liittoutumisen merkityksen, laajat kansalaispiirit eivät sitä heti ymmärrä. Menee aikaa, ennen kuin saamme luotua riittävästi luottamusta molemmille puolille. Mutta luulenpa, että se mitä me olemme tekemässä on jo saanut kansainvälisen rahavallan ja yksinapaisen maailmanjärjestyksen edustajat huolestumaan, mukaanlukien Yhdysvaltain hallituksen.
– Jotkut ihmiset kyselevät, että kuinka, jos te kaikki olette separatisteja, pystytte toimimaan yhdessä rauhanomaisesti. Siihen voi vastata, että separatisteillä ei ole keskenään ongelmia, vaan se on maailma kokonaisuudessaan jota ongelmat koskevat. Kun toimimme yhdessä, voimme kohdistaa kollektiivisen voimamme kansainvälisiä rahapiirejä vastaan ja paljastaa heidän yhteytensä eri maiden hallituksiin. Täytyy muistaa, että koska vastapuolemme toimii globaalilla tasolla, niin myös meidän täytyy yhdistyä. Liittoudun melkein kenen kanssa tahansa joka ymmärtää, kuka todellinen vihollinen on, mutta en silti suostu luopumaan tuumaakaan periaatteistani liittolaissuhteidenkaan takia.
Monet tarkkailijat – maalliset ja uskonnolliset – ovat sitä mieltä, että vuosi 2000 ja uusi vuosituhat tulee johtamaan kaaoksen ja vallankumousten aikakauteen. Uskotko, että vuosituhannen vaihtumisella on erityistä merkitystä taistelunne kannalta?
– Toivon todellakin, että uusi vuosituhat johtaa kaaoksen lisääntymiseen, koska tämä on edellytyksenä vallankumouksellisen tilanteen kehittymiselle. Itse asiassa me elämme kaaoksen aikakautta jo nyt, mutta monet varsinkin länsimaissa ovat siitä tietämättömiä, koska he elävät ikäänkuin suojattuina sen vaikutuksilta. Kun aika kuluu, yhä useammat ja useammat eivät enää pysty suojautumaan maailmantilannetta mullistavien kaaosten seurauksilta. Tämä saattaa johtaa arvaamattomiinkin vallankumouksellisiin muutoksiin. Ystäväni Bruce Pierce on sanonut, että mitä huonommin asiat menevät, sitä paremmalta tilanne näyttää meidän kannaltamme. Olen aivan samaa mieltä. Joten me emme yritäkään vastustaa nykyistä juurettomuuteen ja arvojen romahtamiseen johtavaa pinnallista elämäntapaa, materialismia, ääri-individualismia, kulttuurien sekoittamista ja vain välittömään tarpeentyydytykseen pyrkimisestä aiheutuvaa moraalittomuutta. Antaa palaa vain.
– Vastustajamme näyttävät antavan suuren painoarvon uuden vuosituhannen koittamiselle. Koska he tekevät niin, on minunkin otettava se omassa ajattelussani huomioon. Luulen kuitenkin, että heidän odotuksensa poikkeavat täysin omistani. Horisontissa siintää uusi aikakausi ja jos toimimme oikein, se on meidän aikakautemme.
Haastattelu on alunperin ilmestynyt kanadalaisen Spartacus-lehden ensimmäisessä numerossa.
Suomennos: Pekka Palolahti
[/sociallocker]