Siege The Collected Writings of James Mason
Edited and introduced by Michael M. Jenkins
Storm Books, Denver 1992
Storm Books, P.O. Box 18009, Denver, CO. 80218, U.S.A.
Amerikkalaisen uusnatsiaktivistin James Masonin kirjoituksista kokoon kyhätty Siege on saavuttanut tietynlaista kulttimainetta hyvinkin erilaisissa poliittisissa ja alakulttuuripiireissä. Allekirjoittaneelle tihkuneiden tietojen mukaan Siegeä arvostetaan suuresti tietyissä anarkistipiireissä, joissakin satanistipiireissä sekä joidenkin vallankumouksellisten nationalistien parissa. Uusnatsipiireissä kirjaan on sitä vastoin suhtauduttu kuulemma torjuvasti, ja julkaisija on oman kertomansa mukaan turhaan yrittänyt saada kirjaa näiden ryhmien myyntilistoille. Tieto tämän kirjan olemassaolosta liikkuu niin pienissä piireissä, että vahingossa siihen törmääminen on melkoisen harvinainen sattuma.
Allekirjoittanut sai tietää tästä kirjasta viime syksyllä saatuaan eräältä tuttavaltaan sitä koskevan houkuttelevan myyntiesitteen. Tuttavan ylistävä arvio tästä kirjasta ja myyntiesitteen vastustamaton slogan ”the mind fuck of the century” saivat sitten aikaan ostopäätöksen. Suoraan kustantajalta tilattuna kirjalle tuli hinnaksi 32 dollaria postikuluineen, mikä tuntui suhteellisen korkealta hinnalta pehmeäkantisesta kirjasta, mutta ottaen huomioon nopean toimitusajan (2 viikkoa lentorahtina) ja kirjan suurehkon sivumäärän (464 sivua), hinta on lopultakin varsin kohtuullinen.
Kirjan toimittaja Michael M. Jenkins esittelee James Masonin vallankumouksellisena aktivistina, joka on omistanut suurimman osan elämästään periaatteille, joita keskivertokansalainen pitäisi kauhistuttavina, väkivaltaisina ja pahoina, ellei suorastaan suorastaan mielipuolisina. Mason kuvailee itseään koulunsa keskeyttäneeksi, yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneeksi vannoutuneeksi vallankumoukselliseksi, jolla on takanaan vankilatuomioita, vaan ei työhistoriaa. Hän määrittelee itsensä kansallissosialistiksi, joka on toiminut erilaisissa natsiorganisaatioissa teini-iästä lähtien aina 1980-luvulle saakka, jolloin ryhtyi etsimään jonkinlaista kokonaisvaltaisempaa poliittista näkemystä. Tämä viimeisin vaihe johti Masonin sitten hakeutumaan kontaktiin Amerikan kenties tunnetuimman rikollisen, joukkomurhasta tuomitun Charles Mansonin kanssa. Tästä ainakin ulkopuolisen silmin vähintäänkin eriskummallisesta yhteistyöstä sai sitten alkunsa Universal Order, joka pyrkii olemaan jonkinlainen hengellinen ja maailmankatsomuksellinen yhteisö.
Kirjan nimi Siege juontaa juurensa Masonin vuosina 1980-1986 toimittamasta samannimisestä lehdestä. Pääosin kirja koostuukin mainitussa lehdessä aiemmin julkaistuista artikkeleista. Kirjan kokoelmaluonne on sekä etu että haitta: kirjaa voi halutessaan lukea pätkän sieltä täältä oman mielenkiinnon mukaan, mutta vastaavasti kokoavan näkemyksen muodostaminen kirjan sisällöstä on hankalaa.
Pääosa Siegen sisällöstä käsittelee vallankumouksellisen toiminnan luonnetta, edellytyksiä ja toimintaperiaatteita, vallankumouksellisilta organisaatioilta ja yksilöiltä vaadittavia ominaisuuksia ja asennetekijöitä sekä vallankumouksen toteuttamisen psykologisia ja poliittisia edellytyksiä. Tämä osuus onkin kirjan mielenkiintoisinta antia. Masonin pureva kritiikki ja tarkkanäköiset huomiot yhteiskunnasta antavat ajattelemisen aihetta minkä tahansa poliittisen suunnan radikaalille. Tosivallankumouksellisia miellyttänee kuitenkin ehkä eniten Masonin hurja vallankumouksellinen eetos ja palavasieluinen retoriikka.
Masonin kirjoitusten ydinsanoman voisi kiteyttää jokseenkin näin: Systeemi on tuhottava mihin hintaan hyvänsä (ennen kuin se tuhoaa meidät), ja vallankumouksellisten on toimittama vallankumouksen puolesta keinoja kaihtamatta. Tämä sanoma tosin korostuu Siegen artikkeleissa siinä määrin, että pakostakin tulee ajatelleeksi, josko vallankumouksesta on tullut Masonille päämäärä sinänsä. Itseasiassa kirjassa käsitelläänkin hyvin vähän niitä tavoitteita, joihin Masonin peräänkuuluttaman vallankumouksen avulla pyrittäisiin.
Kirjan ideologinen ja filosofinen sisältö on niinikään melko köykäinen. Masonin kansallissosialismi näyttäytyy kirjassa jäykän dogmaattisena oppirakennelmana, jota hän ei millään tavoin pyri erittelemään, problematisoimaan tai edes varsinaisesti perustelemaan. Lukijan onneksi tälle höpinälle uhrataan kirjassa kuitenkin suhteellisen vähän palstatilaa. Kirjan loppuosassa Mason taas keskittyy selittämään suhdettaan Charles Mansoniin, jota hän tuntuu pitävän jonkinlaisena profeettana, melkein jumalallisena hahmona. Vaikka Manson ei kaikesta päätellen olekaan sellainen ilmestyskirjan peto kuin hänet mediassa on kuvattu, ja vaikka hän ilmeisesti onkin jonkinlainen yksityisajattelija, tämä osuus Masonin kirjassa ei kokonaisuutena oikein vakuuta.
Joskaan James Masonia ei kirjan perusteella arvioiden voi pitää varsinaisena intellektuellina, on hän kuitenkin hyvin älykäs ja näkemystä omaava henkilö, joskin hieman friikkimäinen. Ja vaikka Siege kokonaisuutena jättääkin hieman epämääräisen vaikutelman, on se keskeisiltä osiltaan silti varsin kiinnostava ja harvinaisen inspiroiva teos. Entä onko Siege sitten se luvattu ”the mind fuck of the century”? Tuskin, mutta kieltämättä tässä kirjassa on sitä ns. munaa – noin rock-termein ilmaistuna. Tätä Che Guevaran voisi kuvitella lukevan arkussaan.
**** (varauksin)
Tapio Linna