Viime perjantaina tapahtunut muslimiterroristien isku Pariisissa kuohutti Eurooppaa – jälleen kerran. Samat tunteenpurkaukset ja poliitikkojen hurskastelevat lausunnot hallitsivat median kuvastoa useiden päivien ajan kuten niin monesti ennenkin. Odotetusti eliitin suurimpana huolenaiheena ei ole kuitenkaan terrorismi ja sen uhrit, vaan huoli kantaväestön ja muslimiväestön välisen juovan syventymisestä. Terrorismi on ajanut Euroopan poliittisen eliitin nurkkaan, jossa sillä ei oman politiikkansa takia ole selvää poispääsyä. Edessä odottaa vain paheneva noidankehä.
1.
Ensinnäkin on selvää, että Ranska ja muut länsimaat joutuvat kasvojensa säilyttämiseksi tekemään edes jotain. Ranska on jo ilmoittanut lisäävänsä sotilaallista painostusta ISISiä kohtaan ja pyytänyt tässä EU-kumppaniensa apua. Ranska on Venäjän ja Yhdysvaltain tavoin ollut jo sotivana osapuolena Syyrian sisällissodassa, mutta sen keinovalikoima on vähissä, koska se ei muiden länsimaiden tavoin halua tukea toimillaan al-Assadin hallitusta. Maajoukkoja kukaan ei halua alueelle lähettää, koska ensinnäkin niitä tarvittaisiin paljon, toiseksi, niiden käyttö lisäisi aiheuttaisi omia miestappioita, ja kolmanneksi, ne joutuisivat todennäköisesti jäämään alueelle pitkäksi aikaa. Tällaisen intervention ennuste olisikin huono, kun muistetaan kokemukset Irakin, Afganistanin ja Somalian rauhoittamisessa.
2.
Selvää on edelleen, että terrori-iskut länsimaita kohtaan jatkuvat. Länsimaiden sekaantuminen Syyrian sisällissotaan pikemminkin lisää kuin vähentää lyhyellä aikavälillä siviilien kärsimyksiä ISISin hallinnoimilla alueilla ja todennäköisesti jopa lisää terrorijärjestön kannatusta. Vaikutus olisi siten suunnilleen sama kuin toisen maailmansodan aikaisilla strategisilla pommituksilla. Niidenkin ajateltiin murtavan vihollisväestön vastarintatahdon, mutta todellisuudessa ne toimivat pikemminkin päinvastoin. ISIS puolestaan jatkaa terrorikampanjaansa länsimaissa, koska se laskee vastustajiensa sisäisen heikkouden varaan. Länsimaat ovat loppujen lopuksi vastahakoisesti mukana Syyrian sodassa, ja mikäli sotaan osallistumisen hintalappu kasvaa, ne saattavat vetäytyä kokonaan kuten Espanja Irakista Madridin junapommi-iskun jälkeen.
Muslimien mielenosoitus Hyde Parkissa, Sydneyssä, Australiassa, 2012. Kuva: Creative Commons
3.
Länsimaiden lisääntyvästä sekaantumisesta huolimatta ja osittain juuri siitä johtuen, pakolaistulva, joka jo nyt koettelee monien Euroopan maiden taloudellista ja sosiaalista kantokykyä, ei ainakaan lähiaikoina vähene. ISIS vastaa länsimaiden iskuihin myös lisäämällä terroriaan lähialueillaan. Tämä taas lisää alueen yleistä turvattomuutta ja paikallisten lähtöhaluja. Toisaalta taas ISISin alueellisten vihollisten, shiiojen, alaviittien, jesidien ja kristittyjen kostotoimenpiteet ISISin tukijoiksi syyttä tai syystä katsottuja sunnipopulaatioita kohtaan vaikuttavat saman suuntaisesti. Lisäksi ISISin öljykuljetuksia vastaan iskeminen pakottaa järjestön rahoituksensa varmistamiseksi lisäämään verotusta, kiristystoimintaa, kidnappauksia, ryöstöjä ja muuta paikallisväestön kannalta vähemmän mukavaa toimintaa.
Ja vaikka ISIS länsimaiden ilmahyökkäysten vuoksi heikentyisikin, heikentyminen saattaa jäädä tilapäiseksi kuten talebanien kohdalla Afganistanissa. Tai sitten ISISin paikan ottaa jokin muu jihadistiryhmä.
4.
Terrori-iskujen seurannaisvaikutuksena myös muslimiyhteisöjen radikalisoituminen Euroopassa jatkuu. Mediassa korostettiin iskujen jälkeen, kuinka islamilaisten yhteisöjen edustajat liittyivät terrori-iskujen tuomitsijoiden kirjavaan joukkoon – mitäpä muutakaan he reaalisesti ottaen voisivat tehdä. Samaan aikaan vihamielisyys ja epäluottamus muslimiyhteisössä eri puolilla Eurooppaa ympäröivää maallista yhteiskuntaa ja kantaväestöä kohtaan pikemminkin kasvaa. Helsingin Sanomien toimittajat joutuivat tuon vihan ja epäluulon kanssa kasvotusten viime talvena Ranskan Marseillessa, jossa he yrittivät haastatella paikallista muslimiväestöä Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun tiimoilta. Monet paikalliset kieltäytyivät uskoen vain median vääristelevän muslimeja koskevia asioita, ja jotkut haastatelluista eivät edes uskoneet mitään terrori-iskuja tapahtuneenkaan. (HS 13.1.2015)
Valtamedia ja päättäjämme katsovat tärkeäksi korostaa, että islamistisella terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin tai muslimien kanssa. Kuva: Creative Commons
Uusien terrori-iskujen jälkeen muslimiväestön asenteet muuttuvat oletettavasti yhä enemmän sisäänpäin kääntyneiksi ja vihamielisiksi muuta yhteiskuntaa kohtaan kantaväestön reaktioita ennakoiden, ja kun heidän kokoontumispaikkojaan ratsataan. Tämän varaan myös jihadistit epäilemättä laskevat.
Samaan aikaan uusien maahanmuuttajien virta Lähi-idästä on tuonut mukanaan satojatuhansia epätoivoisia, jotka tuovat mukanaan entisten kotimaidensa poliittiset, etniset ja uskonnolliset jännitteet. Näiden maahantulijoiden usein epärealistiset odotukset elämästä Euroopassa kohtaavat täällä karumman todellisuuden. Muukalaisina vieraassa kulttuuripiirissä, usein vielä työelämästä syrjäytyneinä, he muodostavat alati kasvavan, otollisen maaperän terroristijärjestöjen rekrytoinneille. Ja vaikka jihadistit pysyisivätkin vain pienenä vähemmistönä muslimien parissa, muslimiväestön määrän kasvaessa myös tämän vähemmistön absoluuttinen määrä kasvaisi. Noidankehä on valmis.
Ratkaisun avaimet eurooppalaisilla itsellään
On kuitenkin ymmärrettävä, että ISIS on loppujen lopuksi varsin vähäpätöinen osanen tässä kuviossa. Ratkaisevan vastuun islamistisen terrorin vyörymisestä Eurooppaan kantavat Euroopan päättäjät ja avointa maahanmuuttoa puoltavat kosmopoliittiset eliitit. Ilman maahanmuuttoa muslimimaista, ja ilman Euroopan maiden sekaantumista Lähi-idän konflikteihin, islamistinen terrori olisi jäänyt alueensa sisäiseksi ilmiöksi. Kaikki ne Euroopan maat, jotka ovat joutuneet muslimiterrorin kohteiksi, omaavat suhteellisen suuren muslimiväestön. Mitä vähemmän kohdemaassa on muslimiväestöä, sitä vaikeampi islamististen terroristien toimia siellä. Jos Pariisissa aseet olivatkin ISIS-terroristien käsissä, liipaisinta painoivat Francoise Hollandin ja Angela Merkelin kaltaiset eurooppalaiset päättäjät. Länsimaiden vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka on silottanut Eurooppaan leveän tien jihadismille.
Jos vastuu muslimiterrorista Euroopassa onkin Euroopalla, ovat ratkaisun avaimet myös eurooppalaisten käsissä. Myönteinen seurausvaikutus näistä terrori-iskuista on se, että eurooppalaiset niiden myötä joutuvat yhä enemmän pohtimaan maahanmuuttokysymyksiä ja punnitsemaan Euroopan ulkopuolelta tulevan maahanmuuton väitettyjä hyötyjä omia havaintojaan vastaan. Tämä kanavoituu yhä enemmän tukena maahanmuuttoon kriittisesti asennoituville poliittisille voimille, samalla kun se syö hallitsevan hegemonian legitimiteettiä.
PEGIDAn mielenosoitus Dresdenissä 25.1.2015. Kuva: Creative Commons
Kirjoitus seinällä
Tätä odotettua kantaväestön reaktiota ennakoiden me tulemme näkemään eliitiltä lisää aloitteita kantaväestön kontrolloimiseksi: uusia lakialoitteita sananvapauden kaventamiseksi, aselakien kiristämistä, kovempia tuomioita ns. viharikoksista, poliittista indoktrinaatiota ”kansainvälisyyskasvatuksen” nimissä ja poliisin laajenevia valvontaoikeuksia. Eurooppalaiset oikeusvaltiot ovat hiljalleen muuttuneet yhä suuremmassa määrin poliisivaltioiksi, ja nyt tämä kehitys vain saa vauhtia. Eliitin kannalta kohtalokkaasti nämä toimenpiteet kääntyvät kuitenkin ennen pitkää itseään vastaan. Epäluottamus kantaväestön enemmistön ja eliitin välillä kasvaa, ja oppositio saa sortopolitiikasta moraalisen aseen puolelleen.
Tätä taustaa vasten ISISin terrori näyttäytyykin ikävänä, mutta sittenkin väistämättömänä muutoksen katalyyttina ja synnytyskipuna. Näemme jo kirjoituksen seinällä.
Vastaa