Suomea uhkaa työvoimapula, väitetään. Ja tämän vuoksi tarvitsemme maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia, todetaan samaan hengenvetoon. Puhe työvoimapulasta ennätysmäisen pitkän taloudellisen taantuman ja suurtyöttömyyden vallitessa tuntuu absurdilta, ja mieltä vailla se onkin palkansaajien, työttömien ja kansan suuren enemmistön kannalta. Puhetta työvoimapulasta ylläpitää erityisesti elinkeinoelämä yhdessä uusliberalististen taloustieteilijöiden kanssa. Perinteisesti työtätekevien etuja puolustanut vasemmisto antaa myhäilevää sivustatukea tälle keskustelulle suvaitsevaisuuspuheellaan. Jos lukija tuntee elinkeinoelämän ja uusliberalistien ajattelun taustoja, hän osaa myös lukea työvoimapulapuheesta rivien välistä sen, mikä jätetään yleensä sanomatta.

”Kyllä tämä on maahanmuuton yksi taloudellinen logiikka, että maahanmuuttajat ovat halpaa työvoimaa ja pitävät siltä osin työvoimakustannuksia kurissa.”
Jaakko Kiander, keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja YLEn tv-uutisissa 24.4.2013.

Yllä olevan katkelman kaltaista rehellistä ja avointa puhetta työvoimapulapuheen todellisista vaikuttimista näkee ja kuulee valtamediassa harvoin. Syykin on ilmeinen: palkansaajat, joita on valtaosa kansasta, eivät nielisi väitettä työvoimapulasta, jos siitä puhuvien todelliseksi agendaksi paljastuisikin palkkojen ja työehtojen polkeminen.

Globalisaation myötä kansainvälinen kapitalismi on saanut jo niskalenkin ammattiyhdistysliikkeestä. Teollisuus on jo pitkään voinut uhata ay-liikettä ja valtioita työpaikkojen ulkoistamisella halvemman työvoiman maihin, mikäli sen etuja ei riittävästi huomioida. Palvelualoilla ja mm. rakennusteollisuudella tätä mahdollisuutta ei ole. Niinpä elinkeinoelämä pyrkiikin nyt ay-liikkeen selätykseen ajamalla työvoimakustannusten alentamista työn tarjonnan lisäämisen eli laajamittaisen maahanmuuton avulla.

Maahanmuutto kaventaa ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoimaa lisäämällä työvoiman tarjontaa, mutta etnisesti heterogeeninen työvoima myös sitoutuu heikosti ay-liikkeeseen. Ei siis ihme, että esimerkiksi Yhdysvalloissa lukuisat suuret yritykset käyttivät satoja miljoonia dollareita maahanmuutolle myönteisen lainsäädännön edistämiseen vuosina 2006-2008. Lobbaavien yritysten joukossa on monia, jotka ovat irtisanoneet suuret määrät työväkeään tai nauttineet veronmaksajien kustantamia yritystukia.1

Amerikkalainen maahanmuuttoreformia ajava yhdistys FAIR (Federation for American Immigration Reform) on vuonna 2008 julkaistussa raportissaan paljastanut, kuinka kaikkiaan 521:stä yrityksestä ja järjestöstä, jotka ovat lobanneet kongressiedustajia maahanmuuttoasioissa, peräti 98 prosenttia on lobannut maahanmuuton helpottamiseen tähtäävän lainsäädännön puolesta.2

Työttömät eivät kelpaa työvoimaksi

”Työvoimapulan” todellisesta luonteesta kielii sekin, että se ei tunnu helpottavan, vaikka omassa maassa olisi tarjolla runsaasti työtöntä työvoimaa kuten Suomessa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportissa Tulevaisuuden tekijät – Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa koetaan oman maan työttömät lähinnä ongelmaksi: ”Monilla työttömillä on erilaisia työllistymistä hidastavia haittatekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutuksen puute, korkea ikä, pidempään jatkunut työttömyys, vanhentunut osaaminen tai työllistymisen kannalta epäedullinen asuinpaikka. Osa työttömistä kärsii useista haittatekijöistä yhtä aikaa.” Raportissa tämän työvoimareservin aktivoimiseen ja uudelleen kouluttamiseen suhtaudutaan hyvin skeptisesti.3

Mikä tekee maahanmuuttajista sitten niin houkuttelevaa työvoimaa EVA:n raportin mukaan? ”Maahanmuuttajia työllistyy runsaasti niin sanotuille matalapalkka-aloille, etenkin pääkaupunkiseudulla. Eniten maahanmuuttajia on kiinteistöpalveluissa, jopa 40 prosenttia työllisistä Helsingin seudulla.” Jatkuvalla tulijoiden virralla tietysti varmistetaan, että matalapalkka-alat pysyvät jatkossakin matalapalkka-aloina. Myös työehtojen suhteen maahanmuuttajat nähdään joustavana vaihtoehtona: ”Usein maahan muuttaneet ottavat vastaan kaikkea työtä, jota on tarjolla. Opiskelijoiden tavoin heille sopivat myös osa-aikatyöt, epäsäännölliset työajat ja viikonlopputyöt.” 4

Näennäinen pula ”huippuosaajista”

Työvoimakustannuksia halutaan alentaa luonnollisestikin kaikilla yrityselämän sektoreilla, mikäli se on mahdollista. Ja onhan se. Suomenkin mediassa on jo aiemmin keskusteltu globalisaation uhkaavan myös keskiluokkaisia ammatteja työpaikkojen ulkoistamisen kautta. Tosiasiassa myös elinkeinoelämän vaatimukset ulkomaisten ”huippuasiantuntijoiden” maahanmuuton helpottamiseksi on vain ovelasti verhoiltu yritys lisätä korkeasti koulutetun työvoiman tarjontaa, ja luoda siten painetta palkkojen ja työehtojen heikentämiselle myös asiantuntijatehtävissä. Kysymys ei ole useinkaan siitä, etteikö näitä ”huippuasiantuntijoita” olisi tarjolla kotimaassa, vaan jälleen työvoimakustannuksista.

Otan esimerkin jälleen Yhdysvalloista, jossa teknologiateollisuus on aktiivisesti lobannut työviisumeiden myöntämisperusteiden helpottamisen puolesta. Lobbareiden joukossa ovat olleet alan kaikki suuret pelurit: Google, Microsoft, IBM, Verizon, Qualcomm, Oracle ja Motorola sekä alan toimialajärjestöt. Tutunomaisesti lobbarit ovat vedonneet ”työvoimapulaan”.5

Kalifornian yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Norman Matloff on käyttänyt aktiivisesti puheenvuoroja avokätistä työviisumeiden myöntämistä vastaan jo vuodesta 1998 alkaen.
”Jo vuonna 1998 oli paljon ihmisiä, jotka eivät vain saaneet töitä. Nämä ihmiset olivat tyypillisesti yli 40-vuotiaita, ja monet heistä hyvin päteviä perinteisessä mielessä eli heillä oli useita vuosia merkittävää alan kokemusta. Oli kuitenkin selvää jo silloin, että toimiala halusi nimenomaan halpaa työvoimaa.”
”Yksi tapa saada halpaa työvoimaa on palkata nuoria, ja jos amerikkalaiset nuoret loppuvat kesken — aletaan palkkaamaan nuoria ulkomaalaisia. Ja lähes kaikki H-1B-viisumin haltijat ovat nuoria.” 6

Huippuammattilaisten työviisumilla maahan tulleille ei Matloffin mukaan lopulta käy välttämättä yhtään paremmin syntyperäisille amerikkalaisille asiantuntijoilla.
”Sillä hetkellä, kun he saavat pysyvän oleskeluluvan, heistä tulee jotenkin vähemmän haluttua työvoimaa, ja sitten kun he täyttävät 35 tai 40, he ovat vielä vähemmän haluttua työvoimaa, aivan kuten syntyperäisetkin.” 7

Sama työvoimakustannusten alentamislogiikka pätee Matloffin mukaan myös yliopistomaailmassa.
”Alemman korkeakoulututkinnon ja ylempien korkeakoulututkintojen – maisteri- ja tohtoritutkintojen – suorittavien välillä on merkittävä ero. Alemmalla tutkintotasolla ulkomaisten opiskelijoiden määrä on pieni. Ylemmällä tasolla asia on toisin. Tämä on seurausta kansallisen tiedesäätiön (National Science Foundation, NSF) suunnitelmista. Heidän huolenaan oli, että tohtoritutkinnon suorittaneiden palkat olivat liian korkeita, ja he sanoivat korjaavansa asian tuomalla maahan runsaasti ulkomaalaisia opiskelijoita. Työvoiman tarjonnan kasvattaminen alentaa palkkoja tai hillitsee niiden nousua, ja siksi NSF oli mukana painostamassa kongressia säätämään lain helpommasta työviisumikäytännöstä huippuammattilaisille.”
”NSF myönsi kylläkin, että palkkojen hillitseminen vähentäisi myös amerikkalaisten kiinnostusta korkeampiin akateemisiin tutkintoihin, ja – tietenkin – niinhän juuri kävikin. Niinpä tällä hetkellä ainoastaan puolet tohtoriarvoista tietojenkäsittelytieteessä menee amerikkalaisille.” 8

Entinen Yhdysvaltain keskuspankin puheenjohtaja Alan Greenspan on myös valottanut huippuasiantuntijoiden helpomman työviisumikäytännön logiikkaa:

Meidän huippuasiantuntijoidemme palkat ovat korkeammat kuin missään muualla maailmassa. Jos me avaamme merkittävän sisäänpääsyväylän [ulkomaisten] ammattilaisten maahantulolle, olisi tämä omiaan alentamaan ammattilaisten palkkatasoa ja lopettamaan ansiotulojen keskittymisen. 9

Uusliberalistille parasta maahanmuuttoa on laiton maahanmuutto

”Mitä tulee meksikolaisten siirtolaisuuteen rajan yli, on se hyvä asia. Se on hyvä asia laittomille siirtolaisille. Se on hyväksi myös Yhdysvalloille. Se on hyvä asia myös tämän maan asukkaiden kannalta. Mutta se on hyvä asia vain jos se on laitonta.”
Milton Friedman, televisioitu luentotilaisuus Eriessä, Pennsylvaniassa 1978. 10

Mitä Friedman tarkoitti tuolla viimeisellä lauseellaan? Hänhän oli aikaisemmin samassa yhteydessä todennut, että hyvinvointivaltio ja avoin maahanmuuttopolitiikka ovat keskenään yhteen sopimattomat. Kun tiedostetaan, että Friedman on rajoittamattoman markkinatalouden puolestapuhuja ja hyvinvointivaltion leppymätön kriitikko, muuttuu hänen sanomansa heti ymmärrettäväksi. Laittomat siirtolaiset ovat hyviä siirtolaisia nimenomaan siksi, että he jäävät hyvinvointivaltion turvaverkon ulkopuolelle. He myös hyväksyvät huonomman palkan ja alistuvat heikompiin työehtoihin kuin vastaanottajamaan laillinen työvoima. Laittomina, yhteiskunnan ulkopuolisina, heillä on hyvin vähän keinoja puolustautua riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan. Oikeastaan, jatkaakseni edelleen Friedmanin ajatusta, parasta olisikin jos maan koko väestö olisi laittomia siirtolaisia! Markkinoiden vapaushan olisi silloin täydellinen, kun ay-liike, työehtosopimukset ja työlainsäädäntö eivät rajoittaisi yritysten voitontavoittelua, eikä sosiaaliturvaa tai yhteiskunnallisia palveluita tarvitsisi kustantaa.

Vasemmisto elinkeinoelämän tukena

Ammattiliitot Yhdysvalloissa taistelivat aiemmin siirtolaisuutta vastaan. Nyt, kun niihin kuuluvia on vain runsaat 11 prosenttia työvoimasta, ei liitoilla ole enää paljoakaan sananvaltaa asioihin. Suomessa työvoiman ammatillinen järjestäytymisaste on vielä korkea, lähes 70 prosenttia, mutta ay-väki epäröi maahanmuuton haasteiden edessä.11

Kysymys on kuitenkin ay-liikkeen kannalta kuitenkin elämästä ja kuolemasta. Ay-liikkeen jäsenten kannalta maahanmuutto uhkaa heidän elintärkeitä etujaan vähentämällä liittojen neuvotteluvoimaa työvoiman ylitarjonnan myötä. Asiaan ei voi olla vaikuttamatta se, että monet ammattiliitot ovat vahvasti kytköksissä poliittiseen vasemmistoon.

Vasemmisto on taas omaksunut maahanmuuttoon suorastaan fanaattisen myönteisen kannan, mikä on omiaan työntämään sitä yhä kauemmas työväestön ja palkansaajien edunajajan roolista. Kun katsotaan miten läheisesti vasemmiston kannanotot heijastelevat ja myötäilevät elinkeinoelämän so. kapitalistien näkemyksiä maahanmuuttopolitiikassa, voidaan sille perustellusti esittää sen itsensä muotoilema kysymys: Kenen joukossa seisot? Kenen lippua kannat?

1 Ruark, Eric (edit.): Immigration Lobbying: A Window Into the World of Special Interests. FAIR, 2008.
2 sama.
3  Myrskylä, Tuomas ja Pyykkönen, Topias: Tulevaisuuden tekijät – Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa. EVA analyysi nro 42. 29.1.2015.
4  sama
5  Ruark, Eric (edit.): Immigration Lobbying: A Window Into the World of Special Interests. FAIR, 2008.
6  Thibodeau, Patrick: ”A computer science professor’s never-ending H-1B fight”, Computer World, Jul 21, 2008.
7  sama.
8  sama.
9  Boston Globe 14.3.2007 Ruark, Eric mukaan. Siteeraus alaviitteessa 9, s. 14. Ruark, Eric (edit.): Immigration Lobbying: A Window Into the World of Special Interests. FAIR, 2008.
10  https://www.youtube.com/watch?v=C52TlPCVDio
11  OECD, labour union density -tilasto, 2015.