Viime aikojen pakolaisvyöryn seurauksena keskusteltu humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista on taas kiihtynyt. Vähemmän on sen sijaan keskusteltu maahanmuuton ja sen myötä lisääntyvän monikulttuurisuuden yhteiskunnalle aiheuttamista sosiaalisista kustannuksista, joille useinkaan ei voi määrittää hintalappua. Selvää kuitenkin on, että yhteiskuntamme maksaa kalleimman hinnan maahanmuutosta juuri sosiaalisesti.

Sosiaalisilla kustannuksilla viittaan kaikkiin niihin moninaisiin seurauksiin ja vaikutuksiin, joita maahanmuutolla on yhteiskuntaan, sen toimintaan ja rakenteisiin, mutta myös kulttuuriin – sikäli kuin kysymys on arvoista, normeista, arvostuksista ja identiteetistä. Joillekin näistä kustannuksista voidaan määrittää jokin hintakin, mutta merkittävämmälle osalle ei. Niiden vaikutus tuntuu silti koko yhteiskunnassa monilla eri tavoilla, joilla yhdessä on myös kansantaloudelliset vaikutuksensa.

Maahanmuutosta puhuttaessa tulisi tietenkin korostaa, että maahanmuuton vaikutukset kohdemaahan riippuvat maahanmuuttajien määrästä sekä muuttajien sopeutumiskyvystä, joka taas suurelta osin riippuu muuttajien etnisyydestä ja kulttuurista suhteessa vastaanottajamaan etniseen koostumukseen ja kulttuuriin sekä muuttajien yksilöllisistä ominaisuuksista. Selvää tietenkin on, että erityisesti ns. humanitaarisen maahanmuuton myötä Suomeen muuttaa yhä kasvavassa määrin väestöä, joka etnisyydeltään ja kulttuuriltaan eroaa huomattavan paljon kantaväestöstä. Tämä muuttoliike muuttaa yhteiskuntaamme vähitellen varsin merkittävällä ja kauaskantoisella tavalla.

Asuntopula ja alueellinen eriytyminen

Maahanmuuttajat, niin pakolaiset kuin muutkin, hakeutuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulle sekä maamme muutamiin suurimpiin kaupunkikeskuksiin, jossa jo ennestään on eniten maahanmuuttajia. Arvellaan, että nyt maahan jäävistä pakolaisista noin puolet hakeutuu pääkaupunkiseudulle, jossa jo nyt kärsitään asuntopulasta ja korkeista asumiskustannuksista.1 Mikäli asuntojen tarjontaa ei jollakin ihmekeinolla saada lisättyä samassa suhteessa, on tämä muuttoliike omiaan pahentamaan asunnottomuutta ja ahtaasta asumisesta aiheutuvia sosiaalisia ongelmia.

Maahanmuuttajat keskittyvät myös kaupunkiseutujen sisällä tietyille asuinalueille. Erityisesti pakolaisina maahan muuttaneet keskittyvät niihin kaupunginosiin, joissa on tarjolla eniten kaupungin vuokra-asuntoja – ja nimenomaan perheille sopivia isoja vuokra-asuntoja. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä kolmisenkymmentä asuinaluetta, jossa ulkomaalaisia on yli 20 prosenttia väestöstä. Vantaan Länsimäessä ja Helsingin Meri-Rastilassa vieraskielisiä on jo yli 30 prosenttia. Suomalaiset tutkijat ovat havainneet, että kantasuomalaiset alkavat vältellä alueita, joissa maahanmuuttajien määrä on yli 20 prosenttia väestöstä.2  Ruotsalaisen Linné-ylipiston tutkija Emma Neuman tuoreen tutkimuksen mukaan kantaväestö alkaa kartella vanhoja asuinalueita jo siinä vaiheessa, kun alueelle Euroopan ulkopuolelta saapuvien maahanmuuttajien osuus nousee 3–4 prosenttiin.3

Kantasuomalaisten poismuutto maahanmuuttajavaltaisista lähiöistä ajaa niiden asuntohintoja alaspäin ja vaikeuttaa niihin jäävien asunnonomistajien tilannetta vähentämällä heidän asuntovarallisuutensa arvoa. Tämä uhkaa johtaa näiden alueiden taloyhtiöt kurjistumiskierteeseen, jossa kiinteistöjen arvot eivät riitä peruskorjausten vaatimien lainojen vakuudeksi. Suomessa tällaisia kiinteistöjä on tällä hetkellä erityisesti muuttotappioalueilla, mutta sama kohtalo uhkaa myös maahanmuuttajavaltaisia lähiöitä suurimmissa kaupungeissa. Vaikka rakennusoikeutta lisättäisiin, ei uuden isomman kiinteistön rakentaminen vanhan tilalle välttämättä kannata, jos rakennettavien asuntojen myyntiarvo on alueen maahanmuuttajavaltaisuudesta johtuen huono. Lopulta kyseinen asuinalue vuokratalovaltaistuu entisestään ja asukkaiksi valikoituu maahanmuuttajien ohella kantasuomalaisista niitä, joilla ei ole varaa valita. Alueet, joiden asukkaat asuvat siellä vastoin tahtoaan, eivät luonnollisestikaan tarjoa hyviä lähtökohtia hyvän yhteisöllisyyden rakentamiseen. Tällaisilla asuinalueilla asukkaiden välittäminen omasta asuinympäristöstä on vähäistä ja sillä on vaikutuksensa myös turvallisuuden tunteeseen. Lisäksi yleinen piittaamattomuus oman asuinympäristön asioista ihan oikeastikin luo kasvualustaa rikollisuudelle. Tällaisen asuinalueen syöksykierre helposti siis vain syvenee.

Rikollisuus ja turvallisuuden tunne ovat sidoksissa yhteisöllisyyden ja luottamuksen asteeseen

Rikollisuudella on yhteys asuinympäristöönsä ja yhteisöönsä. Tiiviissä ja välittävässä yhteisössä vallitsee sosiaalinen kontrolli, joka on omiaan ehkäisemään rikollisuutta. Piittaamattomuus asuinympäristöstä ja vähäinen yhteisöllisyys puolestaan houkuttelevat piittaamattomaan ja rikolliseen käyttäytymiseen.4 Maahanmuutto ja monikulttuurisuus vähentävät kuitenkin yhteisöllisyyttä.

Rikollisuus ymmärrettävästi ruokkii turvattomuuden tunnetta, mutta rikollisuuden ja turvallisuuden tunteen välillä ei ole suoraa yhteyttä. Turvallisuuden tunne voi siis heikentyä, vaikka rikollisuus vähenisi. Syy on siinä, että turvallisuuden tunne syntyy luottamuksesta muihin ihmisiin.5 Koska monikulttuurisissa ja -etnisissä yhteisöissä ihmisten keskinäinen luottamus on tutkitusti vähäisempää, on tällä suora vaikutuksensa myös turvallisuuden tunteeseen.

Etninen, kielellinen ja uskonnollinen monimuotoisuus vaikuttaa negatiivisesti ja tilastollisesti merkittävästi ihmisten keskinäiseen turvallisuuden tunteeseen ja luottamukseen. Kuitenkin, kun huomioidaan sosiaalisen eriarvoisuuden vaikutus, kielellisen monimuotoisuuden vaikutus merkittävästi vähenee, mutta etnisen ja uskonnollisen monimuotoisuuden negatiiviset vaikutukset ihmisten väliseen turvallisuuden tunteeseen ja luottamukseen pysyvät tilastollisesti merkittävinä, vaikka sosiaalinen eriarvoisuus huomioitaisiinkin.6

Turvallisuuden tunteella on vaikutuksensa paitsi yksilöiden elämänlaatuun, niin myös yhteisöllisyyteen, jolloin sen vaikutus tuntuu koko yhteiskunnassa.

Luottamus ja solidaarisuus ovat sosiaalista pääomaa

Yhteisöllisyys ja luottamus muihin ihmisiin liittyvät olennaisesti sosiaalisen pääoman käsitteeseen. Mitä sillä tarkoitetaan? Lainaan aiempaa Näköpiiri-lehteen kirjoittamaani artikkelia:

Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Partha Dasgubtan mukaan ”sosiaalisella pääomalla viitataan yleensä niihin sosiaalisen järjestelmän piirteisiin – kuten luottamukseen, normeihin ja ihmisten välisiin verkostoihin – jotka voivat lisätä yhteiskunnan tehokkuutta edistämällä koordinoitua toimintaa.” (Partha Dasgubta: ”Taloudellinen kehitys ja sosiaalisen pääoman käsite”, Tieteessä tapahtuu 7/1998). Vaihtoehtoisesti voitaisiin sanoa, että sosiaalinen pääoma eli yhteisöpääoma viittaa niihin tekijöihin, jotka tekevät ihmisjoukosta yhteisön.

Kansainvälisissä vertailututkimuksissa sosiaalinen pääoma on muutettu vertailukelpoisiksi lukuarvoiksi tutkimalla luottamuksen, yhteisöllisyyttä tukevien normien ja yhteisöllisten verkostojen määrää eri maissa. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että sosiaalisista pääomaa omaavat alueet ja maat ovat myös taloudellisesti menestyviä.

Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan siis yhteiskuntaa koossa pitäviä tekijöitä. Keskeisin tällainen tekijä on juuri luottamus. Luottamus voi olla henkilökohtaista, mutta yhteiskunnan kannalta merkittävintä on ”yleistynyt luottamus”, joka saa yhteisön jäsenet lähtökohtaisesti luottamaan muihin yhteisön jäseniin, vaikka eivät näitä henkilökohtaisesti tuntisikaan. Vallitseva ”yleisen luottamuksen” taso yhteiskunnassa määrittelee puolestaan sen yhteistoimintakyvyn ja -halun.

Yhteistoiminta on taas yhteiskunnan perusta. Ilman yhteistoimintaa, ilman yhteisesti jaettuja arvoja, normeja, tapoja ja käyttäytymismalleja, yhteiskunta ei ole toimintakykyinen.

Tutkimusten mukaan etninen monimuotoisuus vaikuttaa yhteiskunnan koheesion ja yleistyneen luottamuksen tasoon heikentävästi. Mutta myös taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot vaikuttavat asiaan. Suuret tuloerot ja sosiaalinen ja taloudellinen turvattomuus luovat yhteisön piirissä ristiriitoja, jotka heikentävät yhteiskunnan koheesiota ja yleistynyttä luottamusta.

Hyvinvointivaltion alasajo

Yhteiskunnan monikulttuurisuus ja -etnisyys vaikuttaa kuitenkin monin eri tavoin mainittuihin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin. Jos ja kun, kuten edellä todettiin, yhteiskunnan kulttuurinen ja etninen monimuotoisuus vaikuttaa heikentävästi yhteiskunnan koheesioon ja yleistyneeseen luottamukseen, vaikuttaa se myös solidaarisuuden tunteeseen yhteiskunnan muita jäseniä kohtaan. Niin koheesion, luottamuksen kuin solidaarisuudenkin taustalla vaikuttaa ihmisten sisäsyntyinen nepotismi eli sukulaissuosinta, jonka kääntöpuolena on ksenofobia eli vieraskammo.

Ihmiset tuntevat sitä enemmän solidaarisuutta ja empatiaa toisiaan kohtaan, mitä läheisimmin nämä toiset muistuttavat heitä itseään fyysisesti ja psyykkisesti. Etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa ihmisten suuri keskinäinen erilaisuus vähentää yhteisön sisäistä solidaarisuutta, ja sillä taas on heijastusvaikutuksena mm. tulonjakopolitiikkaan. Mitä enemmän ihmiset ovat muukalaisia toisilleen, sitä vähemmän yhteiskunnassa riittää solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan ja sitä vähemmän kannatusta tulonsiirroille. Tulonsiirrot ja solidaarisuus heikompiosaisia kohtaan ovat kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan perusta.

Yhteiskunnan kulttuurillinen ja etenkin etninen monimuotoisuus näyttää korreloivan selvästi suurten tuloerojen kanssa. Tulonjakautumisen tasa-arvoisuutta mittaavalla gini-kertoimella mitaten pienimpien tuloerojen maat ovat eurooppalaisia kansallisvaltioita, kun taas suurimpien tuloerojen maat sijaitsevat Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, joissa myös etninen kirjo valtioiden sisällä on kaikkein suurinta.7 Tutkijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett todistelevat kansainväliseksi best-selleriksi kohonneessa kirjassaan Tasa-arvo ja hyvinvointi: miksi pienet tuloerot koituvat kaikkien hyväksi (HS kirjat, 2011) varsin vakuuttavasti, että suuret tuloerot korreloivat vastaavasti vahvasti mm. korkean rikollisuuden, mielen- ja eräiden muidenkin terveysongelmien sekä monien sosiaalisten ongelmien kanssa.

On olemassa myös näyttöä monietnisyyden negatiivisesta vaikutuksesta ihmisten veronmaksuhalukkuuteen.8

Monikulttuuristen yhteiskuntien ongelmat ovat pysyviä

Lisääntyvä monikulttuurisuus ja -etnisyys yhdessä osin edellisten vaikutuksesta kasvavan taloudellisen eriarvoisuuden kanssa murentavat yhteiskunnallisen elämän perustuksia.

Luottamuksen, yhteisöllisyyden, keskinäinen solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen väistyessä yhteiskuntaa koossa pitävät sidokset heikentyvät. Lainkuuliaisuus, veronmaksuhalukkuus, toisten omaisuuden ja hengen kunnioitus, yhteiskunnallinen osallistuminen, maanpuolustustahto ja yleinen moraalisuus ovat kuitenkin kaikki riippuvaisia näiden näkymättömien, ihmisiä yhdistävien sidosten olemassaolosta.

Monikulttuurisen yhteiskunnan puolestapuhujat saattavat myöntää joidenkin tässäkin esiin otettujen ongelmien olemassaolon, mutta väittävät ongelmien olevan väliaikaisia ja ohimeneviä – elleivät sitten syytä näistä ongelmista kantaväestön rasismia. Yleisesti väitetään myös, että maahanmuuttajien ja kantaväestön keskinäisen tutustumisen ja ystävyyssuhteiden muodostumisen myötä etniset jännitteet katoaisivat.

Tutkimuksellinen näyttö ei kuitenkaan tue sitä käsitystä, että etnisen monimuotoisuuden yhteiskunnassa aiheuttamat konfliktit olisivat väliaikaisia ja ohimeneviä. Myöskään eri etnisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden väliset kontaktit eivät vähennä sitä negatiivista vaikutusta, joka etnisellä monimuotoisuudella on sosiaaliseen pääomaan.9

On tietenkin selvää, että maahanmuuton ja sen myötä lisääntyvän etnisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden vaikuttaessa näin syvällisesti yhteiskuntaan, nämä vaikutukset tuntuvat ennen pitkää myös taloudessa. Yhteiskunnalla ja taloudella on keskinäinen riippuvuussuhde. Jos talous vaikuttaakin yhteiskunnalliseen kehitykseen, niin yhtä usein juuri yhteiskunnalliset, sosiaaliset tekijät vaikuttavat myös taloudelliseen kehitykseen.

Kun kysymys on maahanmuutosta, voidaan yhtyä Oxfordin yliopiston professorin ja merkittävän kehitysmaatutkijan Paul Collierin näkemykseen sen vaikutuksista:

Maahanmuuton sosiaaliset vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin taloudelliset vaikutukset, siksi niiden tulisi olla politiikan pääasiallisina kriteereinä. Nämä vaikutukset aiheutuvat (etnisestä ja kulttuurisesta) monimuotoisuudesta.10

Enemmän sosiaalisesta pääomasta ja monikulttuurisuudesta:
Yhtenäisyys on sosiaalista pääomaa: Monikulttuurisuus ei ole rikkaus

Lähteet:

1 http://www.lansivayla.fi/artikkeli/326898-asunnottomuus-uhkaa-rajahtaa-kasiin-espoossa-tuhansia-turvapaikanhakijoita-tulossa
2 http://www.hs.fi/kaupunki/a1414298338550
3 http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/290692-kipupiste-jo-3-4-prosentissa-uusi-tutkimus-valkoisesta-paosta-hatkahdyttaa
4 toimittaja ja psykologisen ja sosiologisen tutkimuksen popularisoijana tunnetuksi tullut bestseller-kirjailija Michael Gladwell kertoo kirjassaan The Tipping Point (2000), kuinka New Yorkin kaupunki vähensi merkittävästi rikollisuutta laskemalla viranomaisten puuttumiskynnystä mm. peittämällä aina nopeasti seiniin ilmaantuneet töhryt ja graffitit.
5 http://www.varmuudenvuoksi.fi/aihe/kansalaisen_varautuminen/284/turvallisuuden_tunne_syntyy_luottamuksesta_muihin_ihmisiin
6 Pervaiz, Zahid; Chaudhary, A R & van Staveren, Irene: ”Diversity, Inclusiveness and Social Cohesion”, Indices of Social Development: Working Paper No. 2013-1, The Institute of Social Studies, Haag, 2013.
7 https://fi.wikipedia.org/wiki/Gini-kerroin
8 Grönroos, Simo: ”Suomi ja Eurooppa kansainvaelluksen kohteena: pohdintaa muuttoliikkeen taloudellisista, sosiaalisista ja väestöllisistä vaikutuksista” s. 79-80, Elo, Simon; Grönroos, Simo ja Luukkanen, Arto: Siirtolaiskriisi: puheenvuoroja muuttoliikkeen syistä ja seurauksista, Suomen Perusta, 2015.
9 Dinesen, Peter Thisted & Mannemar, Kim: Ethnic Diversity and Social Trust: Evidence from the Micro-Context, University of Copenhagen, 2015.
(s.23) …etnisten ryhmien väliset kontaktit eivät vähennä etniselle monimuotoisuudelle altistumisen (interethnic exposure) vaikutusta kuten olisi voinut odottaa, ja se myös alleviivaa sitä, että etniselle monimuotoisuudelle altistuminen ja etnisten ryhmien väliset kontaktit ovat empiirisesti eri ilmiöitä. Johtopäätöksenä voimme todeta,….että käsillä oleva data antaa aiheen olettaa, että etniselle monimuotoisuudelle altistuminen vaikuttaa mikrokontekstissa negatiivisesti luottamukseen muita kohtaan ilman, että muilla tekijöillä olisi siihen tasoittavaa vaikutusta.
10 http://www.newstatesman.com/global-issues/2013/11/new-exodus