Karttakin sen paljastaa: Monikulttuurisilla mailla menee huonommin

Monikulttuurisuus ja etninen monimuotoisuus eli heterogeenisyys ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana nousseet tavoiteltaviksi päämääriksi länsimaisissa demokratioissa. Kysymys on ollut poliittisen ja kulttuurillisen eliitin lemmikkiprojektista, jossa eliitin ulkopuolisilla ei ole ollut sanan sijaa, ja jonka kritiikki on pyritty tiukasti marginalisoimaan. Kuitenkin monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskuntamallin ongelmat ovat vähitellen käymässä yhä ilmeisemmiksi, eivätkä vain tavallisille kansalaisille, vaan myös yhteiskunnallisen tutkimuksen piirissä. Kuluneen sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus tämä sanonta pitää paikkansa enemmän kuin hyvin.

Kun halutaan tutkia erilaisten yhteiskuntien ongelmia ja erityispiirteitä on luonnollisinta tehdä vertailuja eri maiden välillä, ja tutkia, löytyykö samanlaisten ongelmien ja erityispiirteiden taustalta yhteisiä selittäviä tekijöitä. Kartat ovat hyvä keino visualisoida maavertailuja. Harvemmin yksittäinen kartta onnistuu olemaan niin paljastava kuin oheinen pari vuotta sitten Washington Postissa julkaistu kartta.

etninen-diversiteetti

Yllä olevassa kartassa siis monietniset maat tunnistaa vihreän sävyistä ja etnisesti yhtenäisemmät maat puolestaan ruskean sävyistä. Muutamat harmaalla värillä merkityt maat eivät ole mukana vertailussa puuttuvan tai vajavaisen datan takia.

Oheinen kartta perustuu Harvardin yliopiston talous- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoiden 2000-luvun molemmin puolin keräämään dataan, joka liittyi etnistä diversiteettiä selvittävään tutkimukseen. Etnisen diversiteetin tutkimus on hankalaa, koska kyse on hankalasti määriteltävistä ja rajattavista sosiaalisista konstruktioista, joilla on osin biologiset ja osin historialliset juurensa. Tutkijat keräsivät aineistonsa eri lähteistä löytääkseen luotettavimmat ja johdonmukaisimmat tiedot. Aineistolähteinä käytettiin kansallisia väestönlaskenta-aineistoja, Encyclopedia Britannicaa, CIA:ta, Kansainvälistä vähemmistöjen oikeuksien ryhmää (Minority Rights Group International) ja aiempaa alan tutkimusta. Koska väestönlaskentatilastot ja kyselytutkimukset perustuvat ihmisten omaan ilmoitukseen, tutkimuksen data heijastelee sitä, kuinka ihmiset itse identifioivat itsensä.

Tutkimustulokset kartalle visualisoinut Max Fisher selittää Washington Postin artikkelissaan, kuinka tutkijat sitten käyttivät keräämänsä dataa etnisen diversiteetin mittarina esittämällä yhden yksinkertaisen kysymyksen: ”Jos soittaisit kahdelle satunnaisesti valitulle ihmiselle jossakin tietyssä maassa ja kysyisit heiltä heidän etnisyydestään, millä todennäköisyydellä he antaisivat erilaisen vastauksen? Mitä suurempi todennäköisyys, sitä suurempi olisi etninen ’fraktaalisuus’ tai diversiteetti.” Tämä ei ole tarkka mittari, koska ihmiset määrittävät ja kokevat etnisyytensä eri tavoin, mutta aineisto on silti merkittävä.

Kartan perusteella voi tehdä joitakin ilmeisiä havaintoja. Esimerkiksi sen, että Euroopan ja Itä-Aasian maat ovat etnisesti homogeenisempiä, muiden maanosien ja alueiden jäädessä jonnekin välimaastoon. On kuitenkin otettava huomioon, että tutkimus perustuu jo melko vanhaan, osin jopa yli 25 vuoden takaiseen aineistoon, joten tilanne on saattanut muuttua maakohtaisesti jonkin verran esimerkiksi maahanmuuton myötä. Olen referoinut tässä artikkelissani Washington Postin artikkelia, jossa puolestaan on referoitu mainittua Harvardin tutkijoiden raporttia, mutta esitän myös omia huomioitani.

1. Afrikan maat ovat etnisesti kaikkein heterogeenisimpiä ja se kertoo osaltaan maanosan problematiikasta

Maailman kaksikymmentä etnisesti kaikkein heterogeenisintä maata sijaitsevat kaikki Afrikassa. Muutkin Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat etnisesti hyvin monimuotoisia. Jos monikulttuurisuus ja -etnisyys on rikkautta kuten väitetään, niin sen pitäisi näkyä jollakin konkreettisella positiivisella tavalla yhteiskunnassa, jotta väitteessä olisi edes jotain mieltä. Afrikan maiden kokemus osoittaa, että väite on mieltä vailla. On selvää, että monikulttuurisuus ja -etnisyys eivät ole olleet Afrikan maille mikään siunaus, vaan on päinvastoin ruokkinut epävakautta ja konflikteja tuossa maanosassa. Afrikan maiden etninen heterogeenisyys on perua siirtomaavallan ajalta, jolloin eurooppalaiset siirtomaavallat jakoivat Afrikkaa keskenään etnisistä rajalinjoista piittaamatta. Siirtomaavallan purkamisen jälkeen vanhoihin rajoihin ei ole juurikaan koskettu.

2. Etninen heterogeenisyys korreloi leveysasteiden ja matalan asukaskohtaisen bruttokansantuotteen kanssa

Vaikka korrelaatio ja kausaliteetti eivät olekaan sama asia, voidaan väitteet monikulttuurisuuden yhteiskuntaa ”rikastavasta” vaikutuksesta kääntää näiden tutkimustulosten nojalla nurin päin. Monikulttuurisuus ja -etnisyys ei siis olekaan rikkautta, vaan pikemminkin köyhyyttä; korrelaatio on näiden asioiden suhteen vahva.

3. Japani ja Koreat ovat kaikkein homogeenisimpia maita

Japani ja Etelä-Korea ovat maailman vauraimpia ja kehittyneimpiä maita ja myös erittäin vakaita. Pohjois-Korean kommunistinen dynastia saanee kiittää pitkäikäisyyttään maan homogeenisuuden mukanaan tuomasta sisäisestä vakaudesta.

4. Eurooppa on etnisesti homogeenisin maanosa

Muuhun maailman verrattuna Eurooppa on ollut ja pääosin on yhä etnisesti varsin homogeeninen maanosa, sillä Euroopan maat ovat pohjimmiltaan kansallisvaltioita. Poikkeuksena tästä säännöstä ovat Baltian maat, Belgia, Sveitsi ja eurooppalaiset kääpiövaltiot. Baltian maissa etninen heterogeenisyys on Neuvostoliiton peruja: kantaväestön lisäksi kaikissa kolmessa Baltian maassa on suuri venäläisperäinen vähemmistö. Belgiassa flaamien ja vallonien välinen ristiriita onkin ollut maan historiaa määrittävä perusjuonne. Sveitsissä pääkansallisuudet taas asuvat toisistaan maantieteellisesti erillään ja poliittinen päätösvalta on alueellisesti hajautettu. Espanja ja Ukraina on merkitty karttaan vaalean ruskealla sävyllä ja viime vuosien uutisetkin kertovat näiden maiden etnisistä ristiriidoista ja separatismista. Venäjä on merkitty karttaa ruskealla sävyllä, vaikka maa tosiasiallisesti koostuukin hyvin monenlaisista etnisistä ryhmistä. Ruskea sävy selittynee paitsi isovenäläisten enemmistöasemalla, myös vuosisatoja jatkuneella vähemmistökansojen venäläistämispolitiikalla. Venäjä ei silti ole kansallisvaltio, vaan pohjimmiltaan imperiumi, jossa etniset ristiriidat on pidetty piilossa lähinnä autoritäärisen hallinnon ansiosta.

5. Amerikan maat on etnisesti melko heterogeenisiä, mutta ne ovat sitä hyvin eri tavoin

Maanosan historiasta johtuen Amerikan maat ovat melko heterogeenisiä. Väli- ja Etelä-Amerikassa väestön enemmistön muodostavat mestitsit, eurooppalaisten ja intiaanien yhteiset jälkeläiset, mutta intiaani- ja eurooppalaisveren osuus mestitsiväestön keskuudessa vaihtelee suuresti maakohtaisesti ja maiden sisällä. Karibianmeren maissa afrikkalaisperäisen väestön osuus on puolestaan huomattava; äärimmäisenä tapauksena tässä suhteessa erottuu Haiti, jonka väestö koostuu pelkästään Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisistä ja mulattivähemmistöstä. Haitin väestön etninen tausta on kirjava, mutta orjuuden seurauksena etniset identiteetit ovat sekoittuneet. Etelä-Amerikan eteläisimmät maat Chile ja Argentiina, joiden väestön koostuu pääosin eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisistä, erottuvat muista Etelä-Amerikan maista etnisesti homogeenisimpina.

Pohjois-Amerikan maista Yhdysvallat ja Kanada ovat noudattaneet 1960-luvun loppupuolelta alkaen melko avointa siirtolaispolitiikkaa, mutta väestön pääosan muodostavat edelleen eurooppalaisten, erityisesti germaanisten siirtolaisten jälkeläiset. Kanada erottuu kartassa hieman yllättäen Yhdysvaltoja etnisesti heterogeenisempänä, mutta tämä saattaa johtua Quebecin alueen ranskankielisten vahvasta omasta identiteetistä.

6. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden osalta maiden väriset erot ovat suuria ja se näkyy myös alueen konflikteissa

Libya, Syyria ja Iran ovat alueen maista etnisesti heterogeenisimpia, Tunisia, Egypti ja Saudi-Arabia puolestaan homogeenisimpia. Kolme ensin mainittua maata ovat olleet jo pitkään diktatuureja, Libyan ja Syyrian suistuttua nyttemmin sisällissotaan. Kolme viimeksi mainittua maat selvisivät puolestaan ns. arabikeväästä vähin vaurioin. Tunisia on demokratia ja Saudi-Arabia on alueensa vaurain iso maa. Erilaiset konfliktit ovat olleet alueen maissa yleisiä, mutta niiden taustalla on usein nähty olevan uskonto. Tosiasiassa uskonto ja etnisyys limittyvät alueella toisiinsa monin eri tavoin ja uskonnolliset rajalinjat noudattelevat usein etnisiä jakoja ja päinvastoin.

7. Etninen heterogeenisyys ja sisäinen konfliktialttius korreloivat keskenään

Sisäiset konfliktit ovat yleisempiä karttaan vihreällä merkityissä maissa, minkä voidaan olettaa olevan seurausta etnisten ryhmien resurssi- ja valtakilpailusta. Etnisyys on konfliktin lähde myös monissa karttaan ruskeammalla värillä merkityissä maissa, joista esimerkkejä ovat mm. brittien hallinnoima Pohjois-Irlanti ja Venäjän Tšetšenia.

8. Vahva ja vakaa demokratia korreloi etnisen homogeenisuuden kanssa

Harvardin tutkijoiden mukaan demokratiaindeksi on käänteisessä suhteessa etniseen hajanaisuuteen (silloin kun leveysasteita ei huomiota). Tutkijoiden mukaan tämä on sopusoinnussa sen teorian ja olettamuksen kanssa, että etnisesti hajanaisimmissa maissa toiset etniset ryhmät pyrkivät rajoittamaan poliittista vapautta hallitakseen toisia ryhmiä. Etnisesti yhtenäisimmissä maissa konfliktit ovat tutkijoiden päätelmän mukaan vähemmän intensiivisiä, joten niitä on helpompi hallita kansanvaltaisesti.

Etninen heterogeenisyys korreloi eräiden muidenkin negatiivisten yhteiskunnallisten piirteiden kanssa, mutta niitä koskeva data on volyymiltään vähäisempää eikä yhtä laajoja kansainvälisiä vertailua voida siten tehdä. Pelkästään tämän tutkimuksen ja sen perusteella laaditun kartan perusteella voidaan silti jo lausua langettava tuomio monikulttuurisella ja etnisesti epäyhtenäiselle yhteiskuntamallille, jota omaankin maahamme kiivaasti rakennetaan.

Lisää samasta aiheesta: Näköpiirin arkisto: Yhtenäisyys on sosiaalista pääomaa: Monikulttuurisuus ei ole rikkaus

Previous

Itsenäisyyspäivästä ja niin sanotusta äärioikeistosta

Next

Maahanmuutto ei edistä talouskasvua

5 Comments

  1. Eräs Isä

    Njoo, ne jotka haluavat meille monikulttuurisen yhteiskunnan eivät luultavasti ole lainkaan kiinnostuneita yhteiskuntamme pystyssä pysymisestä. Änkyrävasemmiston tapauksessa ainakin tavoite on täysin päivastainen.

    • Tapio Linna

      Kiitos kommentista. Vasemmiston piirissä varmasti on tahoja, jotka haluavat käyttää monikulttuurisuutta aseena kansallistunteen ja kansallisen identiteetin tuhoamiseksi. Ehkäpä jotkut vasemmalla toivovat myös monikulttuurisuuden jouduttavan jonkinlaista vasemmiston vallankumousta.

  2. Lainasin kirjoituksesi karttaa ja laitoin sen vierekkäin kansakuntien keskimääräistä älykkyysosamäärä kuvaavan kartan kanssa. Kiitos kartasta ja kirjoituksesta.

    Yhtäläisyys monikulttuurisuuden ja alhaisen älykkyysosamäärän kesken on hämmästyttävän selkeä. Mistä tämä sitten johtuu onkin toinen kysymys.

    Kartat ja kirjoitus löytyvät:

    http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/12/kansakuntien-monikulttuurisuus-ja.html

    • Tapio Linna

      Kiitos kommentista. Jonkinlainen korrelaatio näyttäisi olevan Afrikan osalta, mutta varsinaisesta kausaliteetista tuskin on kysymys sielläkään. Valkoisten eurooppalaisten ja itä-aasialaisten muita etnisiä ryhmiä korkeampi keskimääräinen älykkyysosamäärä on monesti todettu tosiasia, mutta tällä ei sinänsä pitäisi olla mitään tekemistä monikulttuurisuuden kanssa. Tietenkin kehitysmaista länteen tapahtuvan maahanmuuton jatkuessa ja ei-valkoisen väestönosan lisääntyessä, läntisten kansakuntien keskimääräinen älykkyysosamäärä varmastikin alenee. Toki tähän vaikuttaa moni muukin seikka. Selitys kartoissa havaittavalla osittaiselle vastaavuudelle olisi sitten historiassa eli siinä, että valkoiset eurooppalaiset ovat siirtomaa-aikana määrittäneet muiden maailman maiden rajoja ja siirrelleet väestöjä etnisistä rajoista piittaamatta. Itä-Aasian maat ovat puolestaan suurelta osin välttyneet siirtomaa-asemaan joutumisen ja säilyneet etnisesti yhtenäisinä.

      PS. Muillekin tiedoksi, että tekstejäni ja muuta sisältöä saa lainata vapaasti, kunhan muistaa mainita lainauksen lähteen ja linkittää siinä yhteydessä sivustooni.

      • Minusta kartat ovat myös Euroopan osalta hyvin samankaltaiset. Pohjois-Amerikka on asia erikseen, mutta sen kulttuuritausta on hyvin erilainen.

        Yksi selittävä tekijä voi olla ravinto. Vaikka älykkyys on n 75 prosenttisesti peritty ominaisuus niin ravinnon määrällä ja laadulla ensimmäisinä vuosina on suuri merkitys. Voisiko olla mahdollista, että monikulttuuriset yhteiskunnat eivät pysty samalla tavalla huolehtimaan jälkikasvun ravinnonsaannista joko määrällisesti tai laadullisesti?

        Joka tapauksessa maalle vaikuttaisi olevan erityisen ikävää jos se on monikulttuurinen ja väestön älykyyysosamäärä on alhainen. Tuhoisa yhdistelmä.

Vastaa

Powered by WordPress &